torstai 8. helmikuuta 2018

Menestys on mielentila


Viime viikkoina on tapahtunut omassa urheilemisessa jotain niin käänteentekevää, että ei tahdo itsekään uskoa todeksi. Viimeisen reilun kuukauden sisään mahtuu suurta koettua ahdistusta treenaamisen ja kisaamisen kanssa kuin vielä tätäkin suurempia oivalluksia ja saavutuksia. Uskottava se on - kuukauden sisään voi tämä ohjaaja kokea suurinta epätoivoa edistyksen suhteen, käydä pohjanoteerauskisat vuoden alkajaisiksi ja hetkeä myöhemmin kisata collien hyppyvalioksi ja kerätä SM-nollat kasaan ja ennen kaikkea nauttia joka radasta!

Mitä tuossa jonkinlaisten ääripäiden välissä sitten tapahtui? Tanjan valmennus parin kuukauden tauon jälkeen, sieltä löydetty kisatavoite, Anne Talvitien mentaaliluento ja paljon pohdintaa omaan motivaatioon ja suorittamiseen vaikuttavista tekijöistä. Toki kaikki voi olla sattumaakin, mene ja tiedä. Mutta jotenkin haluan uskoa, että kun oma korvien väli on jollakin tapaa asennettu taas oikeaan, on mahdotonta epäonnistua, ainakin omassa mielessä.

Kisavuosi aloitettiin siis omasta mielestä lähes katastrofaalisissa merkeissä Janakkalassa tammikuun alussa. Harvoin käy niin, että oltaisiin Hilpin kanssa jo lähtökohtaisesti eri radalla, mutta nyt näin oli lähes läpi koko kisarupeaman. Ja tuskin nyt mitään umpisurkeita suorituksia lopulta olivatkaan, mutta se tärkein, hyvä fiilis, oli yhtä kateissa kuin loppuvuoden treeneissäkin. Uusi treenivuosi alkoi viikkoa myöhemmin tutuissa Tanjan opeissa. Kun on reilu pari kuukautta puuhastellut itsekseen, niin kyllä vaan valmentajan valvovan silmän alla tekeminen ja omien pelkojen ääneen sanominen tuli ajoitukseltaan nappikohtaan. Mieleenpalautuksena tuli omien ja koiran vahvuuksien käyttäminen. Miksei liikkua itse mahdollisimman paljon, jos se on mahdollista ja koira siitä tykkää? Tämä treeni oli myös avartava siltä kannalta, että sain sieltä oivan tavoitteen tuleviin kisaratoihin. Ja kaikessa yksinkertaisuudessaan se on hengästyä kisaradalla. Jos treeneissä puuskuttaa ja kisaradalla sipsuttaa, niin onhan ne tilanteena aivan erilaiset koirankin näkökulmasta. Seuraavat kisat siis pelkällä tällä tavoitteella ja tehtiinkin kolme hyvän mielen rataa, ekalla jopa puuskutin vähän maalissa :)

Hyppyrata 20.1.2018         Agilityrata 20.1.2018          Agilityrata B 20.01.2018


Välissä kävin Talvitien Annen virettä käsittelevällä mentaaliluennolla ja jopas alkoi taas päässä raksuttamaan. Ja erittäin hyödyllistä on, kun saamansa opin sanoo ääneen ja jakaa omat oivalluksensa siitä (kiitos Maiju, kun kuuntelet höpötyksiäni <3). Seuraavaksi Vantaan EO-karsintoja ja halli-SM-kisoja silmällä pitäen päätin testata ensimmäistä kertaa kahden kisapäivän ja useamman kisasuorituksen viikonloppua, kun nyt tähän kulmille kisoja niin mukavasti sattui. Ja kylläpä radat tuntuivatkin tällä kertaa niin helpoilta omassa päässä! Ja kyseessä oli sunnuntaina Helinin Jarin radat, joita kohtaan aiemmin on epätoivo iskenyt viimeistään rataantutustumisessa. Harmillisesti viikonloppu mentiin videoinniltaan aika lailla streamien varassa ja tällä kertaa ne eivät toimineetkaan sillä tavalla, että olisi omia suorituksia voinut jälkeen päin katsella. Jokunen rata tuli kuitenkin lauantailta tallenteeksi, kiitos kisakaveri Niinan.
Hyppy030218     Agi030218


SM-kisanollat kasassa kesälle 2018!

Hilpi on FI AVA-H!




Kunpa tämän tunteen pystyisi säilömään ja ottamaan käyttöön aina tarvittaessa!

Tuplaharrastusvalio Hilpi palkintoruusukkeidensa kanssa <3




Meidän lähiliikuntapaikoilla mieli lepää.