maanantai 27. maaliskuuta 2017

Unelma elää!


Monivuotinen agilityunelma on nyt lähempänä kuin koskaan! Viikonloppuna Janakkalassa me tehtiin kuin tehtiinkin Hlpin kanssa se mahdottomalta tuntunut tuplanolla ja tienattiin samalla pääsylippu kesän SM-kisoihin! Olo ei voisi olla riemullisempi, ollaan kyllä niin ansaittu tämä mahdollisuus. Nyt toivotaan, että pysytään terveenä ja päästään kesäkuussa sitten suuntaamaan Lappeenrantaan nauttimaan meidän molempien ensimmäisistä Suomenmestaruuskilpailuista yksilöissä!

Kisat ei oikeastaan olisi voineet mennä tähän kohtaan sopivammin. Ensimmäiseltä hyppyradalta aamutuimaan maltillinen nolla, sijoituksena kolmas. Mahtavinta tässä Hilpin kepeille kokoaminen kovasta vauhdista. Uskalsin luottaa!

Toinen rata oli se jännä paikka ja kyllä tätä jännitystä pitivät yllä Hilpin huisin kamalat kontaktisuoritukset loppuun asti.  Menestykseen tarvitaan myös tuuria, ja kun keinunkin Laitisen Arto tulkitsi sääntöjen rajoissa olevaksi, tulokseksi tältäkin radalta nolla ja vielä voitto kaupan päälle. Huh! Olipa radan jälkeen vaikea jäähkäillä, kun ei tiennyt miten päin olisi ollut! Hetken kruunasi vielä palkintojenjako, jossa kannustusjoukot kuuluivat kauas, iki-ihana E-HKK:n porukka <3. 

Seuraavat radat saatiinkin siis ihan rauhassa treenata kontakteja, loistavaa! Kolmannella radalla Hilpi tuli vielä läpi A:sta, mutta hetken asiaa tuumattuani jatkoin kuitenkin keinulle, jonka halusin nyt ylivarmaksi suoritukseksi. Tämä korjaussarja todellakin kaivattiin tähän kohtaan ja kyllähän me halutessamme kontaktit osaamme ottaa varmistellen.

Viimeisellä radalla keskityttiin A:han ja vihdoin sekin toimi alas asti. Tältäkin radalta tarkkojen kontaktien kera nollarata ja vielä palkintopallisija, en olisi voinut tyytyväisempänä näitä kisoja lopettaa!

Tämä onnistuminen tuli kyllä ihan täydelliseen saumaan. Nyt voidaan treeneissä keskittyä esteosaamiseen ja testailla vähän 65-rimojakin. Ja keväällä ottaa ulkokisakentät haltuun pyrkimällä huoletta niihin veitsen terällä kulkeviin suorituksiin, jossa kaiken varmistelun voi unohtaa. Töppöstä toisen eteen vaan ohjaajallekin! These girls are on fire ;)!




keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Talvesta kevääseen

Talven touhut vaihtuvat kevään kirmailuihin. Kaikkea on taas puuhattu.










Sellalla oli helmikuussa tärkeä työpäivä oppimisinnon ja ympäristön siisteyden ylläpidossa.


Uurastus palkittiin illalla uinnilla.


Sella vietti helmikuun lopussa 9-vuotissynttäripäiväänsä mieluisissa merkeissä. Kakkua, pallo ja kierimistä, mitä sitä muuta koira kaipaakaan merkkipäivänään.










Hiihtoloma hiihdeltiin Ylläksen koiraladuilla. Lunta olikin ikävä! Matkalla taukojumppa tuli tarpeeseen. Lapin luonnossa poluilla oli pysyttävä, ettei uponnut. Tosin välillä oli hauska myös taklata kaveri hankeen.










Kevään aikana koppailutaidot karttuvat!




macarena




Tämän vuoden puolella on tullut huomattua kerran jos toisenkin, ettei kisaaminen ole aina kivaa. Mutta kun uskaltaa mielessään luopua jostakin, vaan ei luovuttaa, niin voikin saada korjaussarjan mielentilaan aikaiseksi ja alkaa taas nauttia koko touhusta.

Helinin kisakiemuroita ratkomassa helmikuun alussa. 

Vaikeuksien kautta voittoon, valoa tunnelin päässä... miten sen nyt tahtookaan sanoa. Muutama viimeisin kisapäivä on ollut enemmän kuin onnistunut!

Kotikisoissa pitkästä aikaa saatiin ratasuoritus, jossa ei yhteistyö olisi voinut olla parempaa! Maalissa oli enemmän kuin voittajafiilis.  Huonoille ei myöskään hävitty ja kanssakisaajien kannustus lämmitti kyllä tuona päivänä mieltä erityisesti. Agilityssa pääsee kyllä kokemaan urheiluhenkeä parhaimmillaan!






Toinenkin Anne Viitasen rata oli meille oikein passeli, harmittava huolimattomuus A:n alastulolla on vaan nyt jokusen kerran kisasuorituksissa kostautunut.



Viimeisellä hyppyradalla sain kerrankin suuni suunnittelematta auki oikeassa kohtaa, kun Hilpi meinasi ennen aikojaan irrota maaliin. Tämä palkittiin voitolla ja hyppysertillä! Hypärit sopivat kyllä meille paremmin, kun niillä ei rytmi katkea kontakteilla. Seuraavana treenitavoitteena onkin saada kontaktit taas vauhdikkaan varmoiksi radan osiksi. 










Kontaktireenien kautta seuraaviin kisoihin.  

Hyppyradalla lämmiteltiin ja oli paikka paikoin hyvää liikettä! Agiradan otin episrata-ajatuksella, että kunhan kontaktit otetaan kunnolla. No kyllähän ne otettiin, vaikkei niin vauhdikkaasti  ja varmasti kuin osaamista olisi. Näköjään kuitenkin se mikä kontakteilla hävitään, käännöksissä voitetaan. Hilpi oli tällä radalla voittamaton!




Nyt kepein kontakti- ja keppitreeniajatuksin eteenpäin!