tiistai 30. elokuuta 2016

Täyttyvien tavoitteiden tiellä

Epätäydelliselläkin suorituksella voi olla täydellinen lopputulos. Hilpin uran ensimmäinen nollavoitto kolmosluokassa ja agilityvaliokellon käynnistyminen, siinäpä täyttyneitä tavoitteita kerrakseen kotikisoista. Mitään flowfiilistä Arto Laitisen laatima rata ei oman suoriutumisen kannalta tuonut, mutta viimeaikaiset onnistumiset ovat opettaneet, että vihdoin ollaan meidän kisauralla siinä pisteessä, ettei oman suorituksen tarvitsekaan mennä aivan nappiin ja silti voidaan saavuttaa jotakin. Ja se, jos mikä, tuo kyllä melkoisen mielenrauhan ohjaajalle.




Sertitytöt Hilpi ja Aino.

Kisapäivän ensimmäinenrata oli ehkä aavistuksen paremmalta tuntuva yhdestä rimanpudotuksesta huolimatta, loppusuoralla en vain onnistunut vaihtamaan putken jälkeen koiran laukkaa, vaikka tiedostin kyllä kohdan edellyttävän sitä. Onneksi seuraavalla radalla Hilpi jo muisti, mihin sieltä putkesta kannataa ampua :)


C-radalla olisi ollut tuplan mahdollisuus, mutta tämä antaa vielä odottaa itseään. Oma vireystila ei oikein enää riittänyt keskittyneeseen suoritukseen ja meni vähän löysäilyksi. Mutta hei, kaikilta radoilta tulos, olisikohan meidän kolmosten kisapäivien eka kerta näin :)


Ja nyt kun videomateriaalia riittää, niin on pakko lisätä blogiin vielä yksi mahtava video. Seurakaveri on tehnyt kerrassaan upean vertailuvideon Oriveden kisoista radan voittaneesta bordercolliesta ja Hilpistä. Se, mikä suorilla ja putkivauhdissa hävitään, on mahdollista kuroa kiinni kepeillä ja käännöksissä. Tästä saadaan hurjasti tsemppiä, kun lähdetään taas haastamaan kokeneita konkareita tulevilla kisaradoilla!

Viisaammat ovat sanoneet, että kyllä ne tulokset tippuvat aikanaan ja ansaitusti, kun vaan luottaa omaan tekemiseensä. Ja näin on viime aikoina juuri käynyt. Kuluneen kesäkauden jälkeen ollaan jo hyvässä vauhdissa SM-nollien keruussa (4kpl) ja Hilpillä on takataskussa niin agi- kuin hyppysertikin - valiounelmat elävät ja hengittävät! Toivotaan, että henkinen suoriutuminen yltää vielä tuplaankin tällä kisakaudella, sillä sm-kisaoikeus kruunaisi kuluvan agilityvuoden tulostavoitteellisesti.

Viime viikonloppuna olisi ollut piirinmestaruuskisoissa mahdollisuus lunastaa jo pääsylippu ensi vuoden sm-karkeloihin, mutta tämä kyllä kariutui meidän osalta jo siinä kohtaa kun saavuin kisapaikalle ilman kisakirjaa tai rokotustodistusta. Kisaamaan päästiin pienen säätämisen kautta, mutta valmistautuminen ja suoriutuminen ei ollut oikein omalla tasolla oikeastaan kummallakaan. Hilpille pituustreeniä ja ohjaajalle vähemmän ohjelmaa kisaviikonloppuihin. Ja toivotaan, että sääherra ei meidän kohdalle enää samanlaisia myrskykisoja tarjoile, ohjaajaa kun auttamattomasti käy ärsyttämään  huonot sääolosuhteetkin pitkinä kisapäivinä. Hilpi on onneksi aina onnellinen radalle päästessään, oli keli mikä hyvänsä. Me kyllä saatiin kisata ratamme sopivissa tuuliraoissa, mutta eipä nuo olosuhteet kyllä turvallisia kisoja tarjonneet, joten viisampaa on jatkossa jättää väliin radat tuollaisessa kelissä. Hallikausi on ihan tervetullut tämän kesän kisakelien jälkeen :)

Ja kun puhe on täyttyneistä tavoitteista, niin täytyypä muistaa mainita myös Sellan taannoinen näyttelyreissu Nokialle. Veteraani Sella oli tuomarin mielestä taas kerran erinomainen rotunsa edustaja, se jopa heilutti häntäänsä kehässä! Ja käyttäytyi muutenkin oikein kauniisti haukkumata ja temppuilematta, mukava yllätys vuosiksi venyneen näyttelytauon jälkeen. Arvosteluun ei tuomari keksinyt mitään huomautettavaa, mutta eipä toisaalta mitään supermahtavaakaan ja kaikessa yksinkertaisuudessaan arvostelu meni näin:

Hyvä koko, oikeat mittasuhteet, kaunis ilme ja korvien asento. Hyvä rintakehä, ylälinja. Hyvä kaula ja kulmaukset. Liikkuu hyvin. VET ERI2               Janiki Steinbock

 Saman luokan kilpasisko oli tuomarin mieleen enemmän ja valittiin rotunsa parhaaksikin, ei siis varmastikaan huonolle hävitty, sikäli kun tätä jokseenkin subjektiivisesti nähtyä kauneutta ja rodunomaisuutta tarvitsee kilpailuna ajatella. Sellalta puuttunee näyttelykehiin se tähden charmi, vaikka raamit ihan kunnossa tuntuu olevan useammankin tuomarin mielestä. Jospa tämä sen sisäinen stara vielä tulee esiin joku kerta, who knows. Kiva oli pitkästä aikaa puuhata Sellan kanssa jotakin ihan kahdestaan ja pukeutua siisteihin vaatteisiin koiratapahtumaan, ei se lapsuuden match showta toisensa perään kiertänyt junior handler-tyttö ole tainnut täysin kadotakaan :)

Tie-teemalla kuvailin koiria yksi kaunis loppukesän ilta. Viipyilevät valonsäteet ovat niin upeita.









perjantai 5. elokuuta 2016

Lomakuvia, paimennusta ja kisaviikonloppu

Viimeistä lomaviikkoa viedään. Ollaan ehditty viettää kivaa kesää koto-Suomessa ja koirat ovat olleet mukana monessa menossa. Yksi rodun tai ainakin näiden yksilöiden ehdottomia plussia on kyllä se, että ne kulkevat mukana paikassa kuin paikassa vaivattomasti.  Koska koirien kuvailu saa hyvälle mielelle, on kamera taas ollut käytössä ahkeraan.

Vadelmataivas

Kesäillat <3


Maalla on mukavaa!




Tikasjumppaa



Lomalla on tärkeää myös levätä.


Sadepäivänä saatiin mahdollisuus testata Dog Spa Centeriä Hollolassa. Reilunkokoinen allas oli Sellan mieleen, Hipin ilmeet kertoo kuinka mieluista juttu oli hänen mielestään. 




Takajaloille töitä ilman liivejä.
Oon äiskä tosi kiitollinen tästä kokemuksesta. 
Viimeisellä lomaviikolla käytiin myös Koira-Kehrossa lampailla. Hilpiä sytyteltiin taas oikeastaan koko ajan ja oikea mielentila oli aika hakusessa, Jahtaan - ei kiinnosta -moodit sillä vuorottelivat, hallintaeleitä oli vain satunnaisia. Lampaiden kanssa on aloittelijan kyllä helpompi toimia astetta ohjaajakovemman koiran kanssa ja Sella oli taas vuoden tauon jälkeen se kehityskelpoisempi yksilö tässä lajissa. Itse päätin tällä kertaa vain seurata sivusta sen toimintaa, kun isäntä ja lampuri sen kanssa lampailla olivat. Isompi paimennusaitaus toimi sillä kivemmin, kuin pyöröaitaus ja se hallitsi vireensä edellistä kertaa paremmin, vaikkei ihan tiennytkään, mitä sen kuuluisi tehdä. Katsotaan, josko sille uusi treenimahdollisuus vielä tässä tarjoutuisi lähitulevaisuudessa, selvästi tämä juttu sitä kuitenkin kiinnostaa ja potentiaaliakin välähtelee!


Viikko takaperin kisattiin Hilpin kanssa Orivedellä. Kesäflunssasta kärsivänä en oikein saanut mitään kisarutiineja pidettyä yllä ja armoton helle teki näköjään aivotkin tukkoiseksi, kun agiradoilla ohjaaja kärsi ärsyttävistä keskittymisvaikeuksista. Ekasta radasta saatiin alun säätämisen jälkeen hyvä palauttava kisakontaktitreeni, toinen rata keskeytyi keppivirheeseen ja oma sekava ajatuksenjuoksuni kehotti poistumaan radalta vähän turhankin hätäisesti. Näköjään sitä voi kuitenkin kasata itsensä ja hyppyradalta onnistuttiin tekemään nolla, vaikka vielä lähdössä seistessäni arvoin kepeille viennin ohjausratkaisua. Kun vähiten odottaa, voi saavuttaakin paljon. Hilpi oli radan toiseksi nopein koira ja sai kaupan päälle vielä hyppysertin! Turhautuminen vaihtuikin hetkessä onnistumisen riemuun, aikamoista. On se Hilpi vain melkoinen luottokaveri. Nykyisin se on muutenkin niin aikuinen koira jo, joten blogikuvaukseenkin tein pientä päivitystä pitkästä aikaa.








Nollan tehneet agilitytkit, siskokset Gini ja Hilpi.


Kisaviikonlopun osioon 2 kuului rally-tokokisat Sellan kanssa Hattulassa. Käytiin testaamassa avointa luokkaa nyt vihdoista viimein ensimmäistä kertaa leppoisin odotuksin. Ja uskottavahan se on, että ilman osaavamman rallytokoilijan vinkkejä, rutiininomaista treeniä ja palkattomuuden harjoittelua ei Sellan kanssa tuloksia tahkota. Oma kokemattomuus lajissa häiritsi myös tällä kertaa suoritusta kiitettävästi. Jos kaikki ei sujukaan, kuten ennalta on suunnitellut, niin ohjaaja on melkoisen hukassa. Kenties ohjatuissa treeneissä käyminen voisi olla paikallaan :) Sella suoritti ihan mukavastikin osan tehtävistä ja lähtö oli oikein seesteinen, mutta vireen laskiessa hallittavuus kyllä kärsi ja muutama rintamasuuntavirhe ja ohjaajan pysähdysunohdus verottivat pisteitä niin, ettei hyväksyttyä tulosta tällä kertaa saatu. Mutta ratakokemusta kun molemmille tulisi lisää, niin läpäistävissähän tuo avoin luokka vielä Sellalle on. Nyt ollaan astetta viisaampia sen suhteen, mitkä suoritustavat ovat virheellisiä ja että uusimismahdollisuutta kannattaisi hyödyntää. Mutta seuraavaa koetta harkitaan vasta, jos innostutaan treenaamaan lajia edes jokseenkin säännöllisesti :) 

Rally-tokokuvia tulossa toivottavasti myöhemmin, kun paikalla kuvaajakin näytti olleen. Huomenna onkin Sellalla uudet haasteet edessä, kun se esiintyy näyttelyssä kolmen vuoden tauon jälkeen. Viimeksi päätin, että sen ei ennen veteraani-ikää kehää tarvitse kuluttaa, kun sitä ei oikein huvittanut koko touhu. Katsotaan, kuinka meille käy tällä kertaa -  mahdetaanko jopa innostua, vai jätetäänkö jatkossakin misseilyt muille :)