torstai 7. huhtikuuta 2016

Kisaähky


Pääsiäinen meni aikalailla koirien kanssa treenatessa ja kisatessa ja lopputuloksena kisaähky. Ensimmäistä kertaa Hilpin kanssa kisattujen agikisojen jälkeen ei seuraavia kisoja enää tullutkaan katsottua samantien intopiukassa. Koira oli taas ihan Super, mutta kaipa sitä alkaa pikkuhiljaa kyllästyttää oma mokailu. Miten sitä onnistuisi pitämään ajatuksen kasassa edes yhden kokonaisen radan ajan? Esa Muotkan pääsiäismaanantain agiradat olivat ihan huippukivoja ja Mujusen hypärikin mukavasti tehtävissä, mutta tällä kertaa tökki mm. vastakäännösten rytmitys. Ensimmäinen rata oli muuten oikea hyvän mielen rata. Ennen pituutta katkesi vain ajatus hetkeksi ja myöhästyin sen jälkeisestä poikkarista ja Hilpi livahti keppien sijaan hypylle. Kontakteilla olisi saanut vähän paremmin tehdä töitä, mutta muuten rata jätti kyllä kivan fiiliksen.




Toisena oli Mujusen hypäri, jossa oli Hilpille ehkä pahin mahdollinen alku, kääntyminen pituudelta ilman ratavauhtia. Tietoisesti valssasin myöhässä, joten vähän jouduin kalastelemaan sen jälkeen, mutta eipä kieltänyt pituutta, jes! Radan kiellot tulivatkin sitten meille hyvin tyypillisistä kohdista, mutta Mujusen suorat putket menivät kyllä näppärästi :)



Toinen agirata lähti kyllä liikkeelle melkoisella draivilla, mutta tällä radalla vastakäännössuunnitelmat eivät ottaneet toimiakseen ja jatkossa ymmärrän taas olla käyttämättä niitä turhaan. Lopussa loppui jo puhti omista jaloista ja Hilpiltä jäi loppusuora hyppimättä.



Nyt kun katselee reilun viikon jälkeen pääsiäisen kisaratoja, niin kyllä niistä jo hyvällä mielellä voi olla, menevät kuitenkin sinne pääosin onnistuneiden ratojen kategoriaan kaikki. Hiotaan vaan nyt sitten noita vastakäännöksiä ja poikkareita ja itseluottamusta ja kenties seuraavaksi kannatetaan vanhoja treeniseuroja kisamaksuilla. Ja olisihan nuo rotumestiksetkin kiva tapahtuma tässä keväällä. Mutta pääasia on, että treeneissä meillä on ollut viime aikoina ihan superkivaa ja ollaan saatu hienoja onnistumisia aikaiseksi! Kyllä se varmaan kisoissakin jossakin kohtaa loksahtaa kohdilleen.

Hilpin kaksi puolta. Sievä ja hillitty prinsessa...

... ja aina itsensä täysin likoon laittava työmyyrä :)


Pääsiäisenä kisailemassa oli myös Sella, kun osallistuttiin Tamskin tuplarallykisoihin lauantaina. Sellan ekat hallikisat rallyssa, mielenkiinnolla odotin, mitä tuleman pitää. Ensimmäinen rata olikin yhtä taistelua, sillä Sella oli aivan olemattomassa vireessä eikä tehnyt radalla yhteistyötä juuri lainkaan. Mokailuteema oli läsnä jo lauantaina ja eka rata hylkääntyi kuitenkin ohjaajan tehtävävirheestä. Taisin jollain kyltillä lähteä peruuttelemaan ilman toivetta uusia. Maaliin asti selviydyttiin ja huvittavaa sinänsä, että ilman hylkäävää virhettä olisi tuollakin esityksellä saanut hyväksytyn tuloksen kasaan. Mutta hyvä, että tämä rata ei jäänyt kirjoihin ja kansiin tuloksena, sillä siitä ei kyllä millään tavalla jäänyt hyvä fiilis. Ainut positiivinen asia oli huomata, että kyllä Sellakin treeniin vastaa, sillä se ei tällä, eikä kyllä toisellakaan päivän radalla, haukkunut lähdössä!

Toisella radalla virittely oli näemmä onnistunutta (minulle on edelleen aika mysteeri, miten tuo koira viritetään kisasuoritukseen), sillä mukana radalla oli Sella, joka työskenteli omalla tasollaan ja rata tuntui mukavalta ja helpolta. Muutama hihnan kiristyminen radalta, ja jotta ei ohjaajaa liian helpolla päästettäisi, viimeisellä kyltillä -10 pistettä siitä, että otin kolmen askeleen sijaan kaksi. Voi morjens, mikä moka taas :D  Mutta yhtä kaikki, radalta 88 pistettä ja viimeinen hyväksytty tulos ja tällä kertaa virallinen koulari RTK1.


Ekan radan jälkeen mietiskelin, että miksi mahdan itseäni yhä kiusata Sellan kanssa kisaamisella ja toisen radan jälkeen tuli taas ajatus, että miksikäs ei avoimenkin luokan vielä suorittaisi. On se kyllä omituinen otus, mitä kisaamiseen tulee. Samaan päivään voi mahtua monenlaisia kisasuorituksia :)


Kisakaverina oli myös ihana Santtu!


Pääsiäisenä käytiin myös tutustumassa Pirkanmaalaiseen nahkanuorisoon yhteislenkin merkeissä. Hilpi ja Sella olivat siis tässä jengissä porukan senioreita. Hilpi on niin hassu, kun se ottaa itsensä niin vakavasti yleensä. Kyllä se ihan mielellään kulki porukan mukana, mutta vielä ei voinut täysin rentoutua ja irrotella sydämensä kyllyydestä. Ehkä ensi kerralla. Sellan kanssa touhutessa sillä on taas kevään korvilla kaivautunut esiin pentumaisiakin merkkejä. Eilen se mm. keksi miten roikuttiinkaan niskanahassa kiinni. Sella ei taida olla ihan yhtä mieltä siitä, että kyseessä on positiivinen muistinvirkistys.

Sella on aina leppoisa oma itsensä :)


Nyt kuunnelkaas kakarat, Sella-tädillä on asiaa!