maanantai 26. lokakuuta 2015

Tuplasti agilityn iloa ja riemua

Ollaan taas Hilpin kanssa askeleen tai kaksi lähempänä sitä, että se oikea agility alkaa. Viikko takaperin kisattiin edustusseuramme uuden hallin avajaiskisoissa neljä starttia Martti Salosen radoilla. Radat eivät tälläkään kertaa olleet sieltä helpoimmasta päästä linjoiltaan, mutta haasteiden edessä sitä on parhaimmillaan. Ensimmäinen rata oli kyllä melkoista taistelua, mutta se palkittiin meidän uran ensimmäisellä nollavoitolla ja kakkosluokan luvalla! Kerrankin en luovuttanut, vaikkei asiat menneet ihan suunitelmien mukaan ja puristettiin rata loppuun asti. Ei aina niin sujuvaa menoa, mutta voi mikä fiilis maalissa taisteluvoiton jälkeen :)!

A-rata

Toiselle radalle lähdettiinkin enemmän kuin huojentunein mielin. Rima, se päivän ainut, tipahti alussa, mutta tsempattiin rata loppuun asti ja tämä olikin ehdottomasti päivän paras veto meiltä. Suuri hämmästys olikin tulostaululla koreillut nolla jäähdyttelylenkin jälkeen. Tunnollisesti kävin kyllä asiasta toimistolta kysymässä, mutta tällä kertaa tuomari ei ollu rimaa huomannut eikä tuomiotaan voinut jälkeenpäin muuttaakaan. Meidän onneksi videotarkistusta ei tässä lajissa käytetä, joten tästä radasta kirjattiin toinen nollavoitto ja luva kisakirjaan. Tietysti fiilis jäi vähän kummalliseksi tästä ei niin ansaitusta nollasta, mutta onpahan jokusen kerran tuuri ollut meillä kisatessa toisinkin päin niin kerrankos sitä käy näin. Ja onneksi kanssakilpailijoita ei jäänyt mitään luvaa meidän takia saamatta, joten ehkä tästä pienesti uskalsi paikan päällä jo iloitakin. Ja meille kyllä luvattiin, että agijumalat tasoittavat tilanteen taas jossakin kohtaa...

B-rata


Kolmas rata oli jo vähän huolimatonta ohjausta ja radalla odotti myös Hilpille haastavaksi tiedetty keinu-rengas-yhdistelmä, mihin sitten rata hyllytettiin. Hyppyradalla agijumalat sitten huomioivat jo meidät sotkemalla Hilpin tarkkaavuuden kuulutuksien kanssa. Se kuuli kyllä lähdössä vapautuskäskyn mutta heti perään vieressä kajahtanut kuulutus sai sen epäilemään sitä ja tässä hetkessä se oli jo ajautunut nin lähelle ensimmäistä estettä, ettei olisi siitä enää yli päässyt. Niin nokkelana koirana se kiihdytti sitten sen ali :) Hypäri oli muuten sellainen hyvän mielen vauhtirata, jossa hiukan herpaantunut ohjaaja sai Hilpin jopa tekemään ylimääräisiä kaarroksia.  Videomateriaalia kisoista olen haalinut pitkin viikkoa ja kaikki olen saanut kasaan, vaikkei ihan hd-laatua olekaan :)




Viime lauantaina olimme hakemassa lisäoppia Jänesniemen Elinalta Sastamalassa. Näistä treeneistä ei koskaan tarvitse tyhjin käsin poistua, Elina on niin huippu. Elina oli suunnittellut radan, jossa opetuksena oli koiran luonnollisten linjojen lukeminen - joka kohtaa ei tarvitse aina ohjata. Näitä linjoja en vielä oikein osaa huomata, mutta jatkossa on rataantutustuessa enemmän käytävä katsomassa niitä koiran näkökulmasta. Elinalta sain myös taas herätyksen omaan kaavamaisuuteeni. Osaan kyllä ohjaukset ja tiedän, miten ja missä niitä käytetään, mutta radalla en tee niitä koiralle. Myönnän kyllä, että olen jäänyt jumiin jotenkin kaikkeen teknisyyteen ja luovuus tekemisestä on välillä kadoksissa ja sitä kautta myös koiran huomiominen. Mutta Hilpi sai kyllä taasen paljon kehuja etenkin takaaohjattavuudestaan (edistystä!). Jotakin videonpätkiä sain talteen koulutuksesta, kas kummaa kuinka se kontakti aina tuppaa vaan unohtumaan koiraan :) 




Uusia vinkkejä testattiin heti sunnuntaina Ylökkin järjestämissä kisoissa Wutrichin virtaavilla radoilla. Kympin suorituksia molemmat radat, huolimattomuusvirheitä taas tuli vähän liikaa, videolla jälkimmäinen rata. Mutta onpahan kutkuttava tilanne taas kisailla sillä ajatuksella, että seuraava nolla voi olla jo pääsylippu kolmosluokkaan!



Ei päivitystä ilman kuvia. Viikko sitten treffailtiin Jujun kanssa sorakuopilla. Eilisiltana käytiin iltalenkillä keskustassa ihailemassa Tampereen valoviikkojen taidetta. Miten kaunista!















sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Hilpi MH-kuvauksessa ja muita kuulumisia

Hilpi oli viime viikon lauantaina suurennuslasin alla MH-kuvauksessa Kangasalla. Itselleni kuvaus ei ollut mitenkään tuttu, joten mielenkiinnosta ilmoitin Hilpin tähän koitokseen osaamatta oikein olettaa mitä tuleman pitää. Luonnetesti ei Hilpin kohdalla toistaiseksi tunnu tarpeelliselta ja ajankohtaiselta, niin toisaalta oli kiva saada myös jonkinlainen virallinen "luonnenäyttö" sille tähän nuoruusikään. Noh, hullua hurskaammaksi ei tuosta kuvauksesta kyllä tullut, mutta jälkeenpäin ajateltuna Hilpi kyllä toimi siellä aika lailla yksi yhteen sen kanssa, mitä siitä olen esimerkiksi keväällä kirjoitellut tuonne blogikuvaukseenkin. Rohkeuspalkinnot siis voidaan varmasti jatkossakin jakaa muille koirille, mutta omistajaansa se kyllä luottaa ja haluaa selviytyä kaikesta yhdessä eikä kasaa turhaa painetta itseensä.




Kuvauksen alku oli Hilpille oikeastaan haastavinta. Sitä jännitti kovin, mitä tuleman pitää ja kun yhtäkkiä omistajalta ei saanutkaan minkäänlaista tukea tai ohjetta toimia, niin pieni koira oli varsin ymmällään. Testiohjaajaan se olisi halunnut käyttää oman aikansa tutustuakseen, ja vetikin aikamoisen herneen nenään siitä, että sitä lähdettiin noin vain viemään mukana pois omistajan vierestä. Lopputestin ajan se sitten päättikin pysyä aika lailla kiinni omistajassaan, ihan varmuuden vuoksi :).  Vieraat ihmiset ovat harvemmin heti Hilpin mieleen, ja tämä näkyi kyllä kuvauksessa arkea voimakkaammin. Hilpi ei myöskään oikein ymmärrä, jos ihminen käyttäytyy jotenkin sen normien mukaan poikkeavasti ja kuvauksen etäleikissä ihmisen toiminta oli siitä jo niin omituista, ettei se halunnut olla lainkaan osallisena moiseen epänormaaliuuteen. Mutta jos on valittava, niin mielummin omistan kuitenkin arjessa koiran, joka välttelee ja väistää kuin reagoi aggressiolla, jos sillä on epäilyksiä. Ja Hilpi on onneksi ihmisten suhteen sopeutuja, joka kykenee voittamaan mahdollisen epävarmuutensa ajan kanssa ja toisaalta jotkut ihmiset pääsevät sen sydämeen jo ensitapaamisella. Toki mukavampaa olisi, jos se olisi ihmisille avoin heti alusta alkaen joka tilanteessa, mutta näillä eväillä mennään, mitä sille on annettu. Viisaammat sanovat. että turha käyttää aikaa arvailemalla mitä koiran päässä liikkuu, se kun on mahdoton tehtävä. Parempi keskittyä koulutuksessa sen ulospäin näkyvän käytöksen muokkaamiseen, mikäli tarvetta esiintyy.

Positiivista tässä kuvauksessa oli saada todeta se, että kaikki pelottelut Hilpi sai selvitetyksi kyllä enemmällä tai vähemmällä ohjaajan tuella, eikä kasannut niistä painetta vaan päinvastoin keräsi selviytymisistä varmasti itseluottamusta. Ja vaikka pelottikin, niin omistajaa ei jätetä. Laukauksiin se ei odotetusti vastannut pelolla, vaikka toki se ne nopeana ärsykkeisiin reagoijana huomioikin. Lopussa ärsykkeitä tuli laukausten ohella myös testijärjestäjistä ja kun kaikkea oli siihen mennessäkin joutunut vähän haukkumaan, niin passivoituminen ei enää siinä kohtaa täysin onnistunut. Testitilanteessa ehkä hieman yllättävää (tosin jälkeenpäin ajateltuna jopa ihan loogista) oli se, että kolmen minuutin aktiviteettitason mittauksessa keskellä kuvausta se todella oli hiljaa ja rauhallisesti viime sekunneille saakka ja osoitti sillä mielestäni myös kykynsä hallita viretilaansa. Ei Hilpi kotonakaan enää nykyisin liikoja häsellä, se tekee intensiivisesti, kun on työskentelyn aika, ja muuten ottaa rauhassa, jos virikkeitä ei ole. Leikkihalua Hilpistä ei tällä testaustavalla saatu kaivettua juurikaan esille sitä mittaavissa osioissa, mutta onneksi siihen en kouluttajana tarvitse todisteita ja jos joku kaipaisi, niin kisoissa ja treeneissä, missä tällä halulla on käyttöä, sitä pääsee havainnoimaan yllin kyllin :)

Viehe ei ollut tarpeeksi houkuttava, että omistajasta olisi kannattanut erkaantua.
Kova ääni siitä lähti.


Ihmeellinen aave.


Jes, vihdoin testin paras vaihe, kun saa leikkiä oman ihmisen kanssa!



Kuvista ja videoinnista kiitos Elinalle ja Timolle!

Sunnuntaina olin ilmoittanut Sellan toiseen viralliseen rally-tokokokeeseen Ylöjärvelle. Tähän kokeeseen mentiin treenaamatta, ja uusi paikka ja tuntien odottelu ennen omaa vuoroa veivät kyllä Sellan suorituksesta sen keskittyneimmän terän jälleen kerran. Haukkumisesta siis rokotettiin reippaasti pisteissä ja muutakin pikkuvirhettä matkan varrelta kerättiin taluttimen kiristymisen ja ensimmäisen kyltin uusimisen myötä. Alkusäädön jälkeen rata meni kuitenkin mukavalla yhteistyöllä, diesel-Sella lämpiää vähän hitaasti :) Pisteitä kertyi radalta yhteensä 80. Kaikki hyväksytyt tulokset lasketaan, joten ei tämä nyt sitten ihan hukkareissu ollut. 

Ei kai sitä nyt tarvitse niin vakavasti kisoissa olla?
Vaikka harvemmin Sellan kanssa kisatessa mieli lepää, niin onneksi sentään silmä voi levätä sitä katsellessa, se on vaan niin kaunis <3






Uutta ja ihmeellistä on koettu tällä viikolla treenatessa, kun päästiin aloittamaan talvikausi uuden seuran riveissä upouudessa hallissa. Kouluttajauskollisuuttamme siirryimme treenaamaan ja kisaamaan Tamskin joukkoihin ja ensimmäiset hallitreenit on nyt kirjaimellisesti hikoiltu. Ulkona ja kylmässä hallissa treenaajille tuli nimittäin aikamoinen hiki sisällä juostessa :) Hilpi ei ollut moksiskaan ympäristön muutoksesta, se kulki kovaa ja saatiin mukavia pätkiä lyhyessäkin treeniajassa aikaiseksi. Täytyy nyt hahmotella vaan uusiksi treenirutiineja, sillä treeniaikaa on tästä eteenpäin viikossa ohjatusti huomattavasti entistä vähemmän. Tästä tosin toivottavasti taas saa lisäpontta omatoimitreenien tekemiseen.

Meidän lauman koiramäärä tuplaantui myös tässä tilapäisesti muutamiksi päiviksi. Ovat nämä paimenet vaan keskenään niin helppo kokoonpano. Isäntä oikein ihmetteli, että kuinka sitä voi tulla lenkiltä kotiin niin hyväntuulisena, vaikka on ollut siellä yksin neljän koiran kanssa :)