sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kisailon paluu

Kuluneen viikon jäljiltä agilityfiilis on ollut pitkästä aikaa korkealla. Ei siksi, että oltaisiin tahkottu kisamenestystä, vaan siksi, että meidän kisaamisen ilo on tehnyt paluun, kun saatiin kontaktit pitkästä aikaa toimimaan kisaradoilla! Olkoon vaikka niin, että tahkotaan vielä seuraavat vuodetkin kakkosluokan kisoja, kunhan tehdään sitä yhtä hyvällä fiiliksellä kuin tämän viikon kisakoitoksissa!

Jos tuloksista pitää jotakin mainita, niin vitonen on kyllä meidän juttu! Laskinpa tuossa, että meillä on jo kisauralta kerättynä 12 vitosta. Kasvattaa luonnetta, sanoisinko ;) Tässä yksi vitostyylinäyte Nokian kisoista parin viikon takaa, sijoitus tällä hyppyradalla 2. 


Sitten tämän viikon koitoksiin. Päästiin kisaamaan yhteensä viisi starttia omalla kentällä ja kontakteilla ohjeena oli, että pitää kuvitella koiran jäävän junan alle, jos en saa sitä pysähtymään. No, pysähtyihän se, yhtä pientä epävarmaa keinusuoritusta lukuunottamatta. Ekalla tiistai-illan radalla oli jopa ohjaajalla hermoja pitää koiraa kontakteilla sekunti tai kaksi ihan muuten vaan, tähän olen tyytyväinen. Saldona Tamskin iltakisoista rimoja ja hämärähypäriltä Hilpin innokkaan irtoilun aiheuttaman ohjaajahämmennyksen myötä syntynyt kieltohylly. Jestas, se meni kovaa tuolla pimeässä :)



Tänään sitten heitimme ulkokaudelle hyvästit Takkujen kisoissa Kermisen Petterin radoilla. Ei näköjään viitsitty ottaa taas sitä vitosta ekalta hypäriltä, niin ohjasin koiran sitten väärään päähän putkea ennen loppusuoraa. Täytyy kyllä myöntää, ettei rataantutustumisessa tullut mieleenkään, että vielä sen keppien jälkeisen pakkovalssi-valssin jälkeen pitäisi tehdä jotakin järkevää ohjausta :) Agiradalta taas harmittavia rimantiputuksia kaksi, ekan otan kyllä oman valssisähläykseni piikkiin täysin.



Hilpi on niin ainutlaatuinen koira, mitä tulee agilityn harrastamiseen. Tuskin toista samanmoista tulee ihan heti omalle kohdalle vastaan. Onneksi Hilpi itsekin tietää olevansa huippu tässä lajissa ja sen tekemisen riemuun voi ohjaajakin yhtyä, vaikkei oma suoritus aina samalle tasolle yltäisikään. Ja toivotaan, että tätä hauskuutta on meillä edessä vielä monet vuodet!