Sivut

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Kisailua Nokialla

Kahden vaiheilla olin harrastuskulujani pohtiessa, että ilmoitanko Hilpin syyskuun näyttelyyn Tampereelle vai agikisoihin ennen piirinmestaruuksia ja Nokian agikisat veivät sitten voiton. Heinin treeneissä esiin herännyt häiritsevä ylivireisyys jatkui vielä keskiviikon valmistavissa pm-nollatreeneissäkin, joten pikkaisen jo harkitsin agitauon käynnistyvän siihen paikkaan. Tämä viikonloppu kuitenkin vielä tsempattiin ja oikeastaan hyvä niin. Kisoissa kaverina oli taas Super-Hilpi, jonka kanssa agility on vaan niin huippua!

Video Hilpin lauantain radoista

Lauantain radat olivat Anders Virtasen käsialaa. Aikas mukavan oloisia, haasteitakin tarjoilevia, ratoja kaikkinensa. Anders oli jo kotisivuillaan ratapiirroksetkin julkaissut, joten kaipa ne rohkenen mukaan muistiinpanoihini liittää. Ratapiirrokset siis (c) Anders Virtanen. Ekalla radalla niin tyypillinen virhe, jossa kontakti koiraan unohtuu hetkeksi ja Hilpi tulee esteestä ohi. Ohjaajan esteen ohitusten korjaukset ovat kyllä ihan kamalia, anteeksi Hilpi. Ja heti perään sitten taas seuraava tyyppivirhe - puomikeinu-erottelu. Otettiin keinu muistutukseksi uusiksi ja sanottiin radalle heipat.



Netin syövereistä löytyi vielä aarteita edellisistä kisoista.              Kuvat (c) Teemu Tretjakov


Toinen rata oli kyllä meiltä tosi hyvä, rimojen kanssa vielä painitaan, mutta muuten meno oli mukavan virtaavaa :) Tietysti ohjausten ajoitusta voisi aina parantaa, vaan täytyypä Hilpin oppia siihenkin, ettei ohjaaja aina onnistu ja silti rimat pidetään ylhäällä.  Tältä radalta kymppi miinuslukemin -15,59.




<3


Kolmas rata oli hyppäri, jonka alku oli vähän kangerteleva. Ohjaaja vähän hissutteli ja alun vekkausyritys ei ollut paras mahdollinen. Suurin ilonaihe tällä radalla oli kepit, jotka löytyivät avokulmastakin oikein näppärästi. Törkkäykset pitäisi Hilpille kyllä kepeillä jossakin vaiheessa opettaa, voivat tulla tarpeeseen joillain radoilla.  Pussia ennen tiesin kyllä että "tarttis tehä jotain" ettei mene pitkäksi, mutta en vaan sitten uskaltanut kokeilla vastakäännöstä tai jarrua, kun pelkäsin sen johtavan kieltoon. Olisin saattanut ehtiä valssaamaankin pussin perään, mutta sen sijaan viivyttelin ja tein myöhäisen takaaleikkauksen. Vielä onneksi sain Hilpin kalastetuksi saksalaiseen seuraavalla hypyllä, vaikka se meni piiitkäksi. Ilonaiheena myös se, että pussia edeltävät kaksi rimaa pysyivät ylhäällä, vaikka ensimmäiselle lähetin hieman kauempaa ja pussia edeltävä rima on herkässä, kun Hilpillä on kiire pussiin :) Tältä radalta siis tuloksena 10 aikaan -13,37.








Vaikka nuo rimat tietysti harmittaakin ja niiden kanssa tehdään jatkuvasti töitä, niin kyllä vaan sai hymyn huulille tulostaulun kertoma - Hilpi oli nopein koira molemmilla kellotetuilla radoilla, vaikka ei kilpaseurakaan hidasta ollut ja virheet olivat samantyyppisiä. Kun on muutaman vuoden paininut joka radalla ihanneaikaan pääsemisen kanssa, niin kylläpä vaan tästä saa hurjasti hyvää mieltä, olkoonkin vaikka hieman omahyväisen kuuloista. Videolta vauhti ei näytä yhtään niin kovalta verrattuna livenä katsottuihin kilpakumppaneihin, mutta Hilpi on vaan niin erinomainen kääntyjä ja kiihdyttäjä, että kaipa sillä aina sadasosia säästetään. Kyllä sitä voi nahkacolliekin kulkea!



Rimaa "hipova" supermarsu lähestyy :)
Sunnuntaina kisailtiin sitten joukkueradalla, olikin oikein pikavisiitti Nokialle. Koko ajan oli kiire, kun aikataulut olivat etuajassa ja mulla kaksi koiraa peräkkäin ohjattavana.  Penturyhmämme joukkueessa sain siis ohjata myös Pii-bc:tä, kun vakiokartturi oli reissussa. Piin kanssa keskiviikkoinen kenraali ei ihan sujunut toiveiden mukaan ja kisapaikallakaan lämmittelyesteillä ei oikein saatu otetta hyppyihin. Mutta radalla sitten Pii yllätti ja tehtiin jopa puhdasta rataa aina kepeille asti. Piille kepit eivät ole helpot enkä osannut sitä niille ohjata, joten meidän suoritus loppui sitten hylkäykseen. Näissä kisoissa oli niin kiire, että hyllyn jälkeen piti lähteä suoraan pois radalta, joten koirakkoja tulikin sitten ulos radalta ihan liukuhihnalla. Hilpi oli heti seuraava joukkueemme edustaja, eli juoksusta koiran vaihto. Hilpin kanssa alun pitkä kaarijuoksu sujui yllättävän hyvin, vaikka se on meille tosi haastavaa ollut. Myös kepeille tekemäni takaaleikkaus onnistui, mutta kiirehdin lopussa liikaa ja Hilpi jätti viimeisen välin pujottelematta. Itse en tätä huomannut vaan jatkoin rataa kunnes jossain vaiheessa havahduin kuulutuksiin, ja kyselinkin sitten tuomarilta, että oliko se hylly. Oli ja ei kun ulos. Makseissa ei oikein tuloksilla juhlittu, olisiko yksi joukkue saanut kolme tulosta radalta ja tullut näin piirinmestariksi. Vähän kökkö fiilis jäi, kun piti lopettaa rata kuin seinään, kun koira meni niin hienosti (ja rimat pysyivät ylhäällä!). Mutta ensi vuonna uudestaan taas!

Kaikkiaan viikonlopun kisoista jäi oikein hyvä mieli omien suoritusten kannalta. Pelkäämäni ylivireisyyttä ei ollut, vaan meillä oli Hilpin kanssa oikein mukavaa yhdessä tekemistä, on se vaan niin huippu tyyppi. Ennen radalle menoa kokeilin nyt tuota meidän parkitusta, eli Hilpi vaan makasi ja sai palkkaa siitä. Se tuntuu toimivalta jutulta, täytynee ottaa se nyt vakikäytännöksi treeneissäkin, eli ei suoraan autosta radalle vaan ensin pidetään vire kurissa yhdessä. Radan jälkeen sitten kunnon riekkuhetki palkaksi, sekös Hilpistä on mukavaa :)

5 kommenttia:

  1. Voi Hilpi on ihan mieletön kiituri! :) Pitää päästä katsomaan teidän kisoja jonnekin joskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä sellainen sporttimalli, vähän välillä on vauhtia taitojenkin kustannuksella :) Kova kisakuume kyllä kisaamalla kasvaa, mutta maltilla katsotaan, mitä ehditään. Meillähän on sitten yhteisiäkin kisasuunnitelmia ensi vuoden alkuun, eiköstä vaan ;)?

      Poista
  2. No, tosiaan on vähän suunitelmana että ensi vuoden alussa starttaisi, katsotaan nyt miten toteutus etenee ;)

    VastaaPoista
  3. Onpa kiva sportticollie :) Mukavan oloinen blogi, jään lukijaksi. Jos kiinnostaa niin nahkanartun aksablogi löytyy kans täältä http://contactgame.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olikin ihan mennyt ohi kommenttisi, kiva jos Hilpin ja Sellan puuhista saa lukuiloa muutkin! Tsemppiä maailman parhaimman harrastuksen pariin teille ja hyvää pentuodotusta :)

      Poista