Sivut

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Kisaviikonloppu Hattulassa 23-24.8.

Hauska viikonloppu takana, koiria on ainakin aktivoitu ja agilityiloa koettu, vaikka tuloksilla ei liikoja juhlittukaan. Hilpi on nyt käynnistänyt agilityuransa ja Sella muistellut, kuinka kivaa onkaan painella menemään vanhoissa tutuissa kisamaisemissa.

Edeltävällä viikolla vierailtiin taas Terveysklinikka Rytmillä ja Katriina hoiti tytöt kisakuntoon osteopaattisilla otteillaan. Hilpillä ei viiden kuukauden hoitotauon, keppiopettelun ja keinulla aina silloin tällöin tehtävän mäkihyppyharjoittelunkaan jälkeen löytynyt kropasta mitään mukistavaa, ihme kyllä. Sen lihaskudostyyppi on Katriinan mukaan niin kestävä ja joustava ja rakenne kun on tuollainen silakkamallinen, niin urheilukoiraksi se on ihanteellinen. Tietysti vähän aina epäilyttää, että voiko se oikeasti olla niin priimaa tässä(kin) asiassa, mutta toisaalta Katriina on ensimmäinen kuka on löytänyt Sellasta vähän enemmänkin hoidettavaa, joten luotettavissa käsissä uskon tyttöjen olevan tuolla. Tällä kertaa Sella selvisi tosi vähällä, jokin pieni kiertymä selässä oikaistiin ja that's it.

Sitten kisoihin. Lauantaina kisailtiin Sellan kanssa Helinin Jarin radoilla ihan vaan vanhaa treeniseuraa tukeaksemme ja omaksi iloksemme. Perjantain pikkutreeneissä Sella kyllä väläläytteli aika kivan oloista vauhtia ja Hattula on meidän kisahistoriassa oikeastaan ainut paikka, jossa fiilis on kisoissa kerta toisensa jälkeen kohdillaan, joten hyvillä mielin kisoihin lähdettiin. Ekalla radalla fiilis olikin ihan kiva ja vauhtia mukavasti, mutta treenaamattomuus kyllä alkaa sitten jo tällaisilla ahtailla radoilla näkyä. 65 rimat, joilla ei juuri koskaan treenata, eivät tiukoissa ohjauksissa pysyneetkään ylhäällä, eikä Sella oikein kestänyt päällejuoksua niin kepeillä kuin hypyilläkään. Mutta olihan se vain muuten niin murunen, into piukassa menijä :) Toisella radalla pitkä kisapäivä (oltiin mediluokka turisteina Jennyä ja Lilyä kannustamassa) sitten kostautuikin ja Sellaa ei oikein enää kiinnostanut. Ei vaan tullut alkuradasta mihinkään ohjauksiin vaan viiletteli omiaan. Harmi sinänsä, että meidän Hattula-taika nyt vähän raukesi, mutta toisaalta ekasta radasta jäi hyvä mieli kuitenkin. Tuloksina radoilta siis 2xHYL. Eka rata on onneksi videolla muistona!



Sunnuntaina vuorossa sitten debytantti Hilpi. Kisakirja varmennettiin jo edellisenä päivänä, joten aamulla ei muuta kuin ilmottautumaan ja valmistautumaan radoille. Meillä oli oikein kannustusjoukotkin kohdillaan tällä kertaa, kiitos seurasta ja ihanista kuvista (kaikki agikuvat tässä tekstissä) Elina ja Timo! Jos joku ajatteli tulevansa vähän rallattelemaan ykkösten helppoja ratoja, niin näissä kisoissa se ei ehkä ollut niin mahdollista. Salosen Martin radat olivat kyllä linjoiltaan sellaiset, joihin en itsekään ollut kyllä yhtään varautunut ja aikamoista päänvaivaa sai tehdä, että keksi, miten ohjaisi järkevästi. No hyvin suunniteltu oli todellakin vain puoliksi tehty tässä asiassa, jopas olin pulassa aina välillä :) Videolla kooste kaikista radoista ja tässä perässä viiltävät analyysit omaa kehittymistämme silmällä pitäen ;):


Ekalla radalla virheet alkoivat kepeistä, joille käskytin liian myöhään kun keskityin renkaaseen. Pitäisi vaan luottaa koiraan eikä varmistella mitään esteitä! Rengas-kepit yhdistelmää ei ollakaan kuin ehkä kertaalleen treenattu ja se on kieltämättä haastava vielä tässä vaiheessa, varsinkin lyhyillä esteväleillä. Keinu oli puolilentokeinu, jonka jälkeen pieni tuumaustauko, että otanko uudestaan, mutta koska tuomari ei ollut uusinnasta maininnut puhuttelussaan ja Hilpi kuitenkin yritti jarruttaa niin jatkettiin sitten matkaa. Loppu"suora" oli kyllä pirullinen meille, mutta sen tiesin jo etukäteen. Myöhässä päällejuoksussa - rinnakkain seuraavalla esteellä - ei onnistu :) Jos keinu olisi mennyt suunnitelmien mukaan ja Hilpin olisi voinut jättää kontaktille, niin olisin saanut vähän etumatkaa, mikä olisi ehkä tehnyt mahdolliseksi tuon kuvion. Tulos siis hyl.


Ollanko me valmiit lähtöön?

Luoti lähtee!


Älä mee niin paljon edelle, mulle tulee kiire!



Huomasin viime metreillä, että tää onkin keinu! 

Seuraava rata olikin tämä edellinen ihanuus päinvastaiseen suuntaan :) Tuntui tutustuessa kyllä paremmalta näin päin, mutta enpä sitten uskaltanut kokeilla nelosesteelle suunnittelemaani persjättöä ja siksi keinulle tuli kökkö takaaleikkaus, joka sai Hilpin epäröimään. Kepit löytyi nyt kivasti, mutta keppien jälkeiselle renkaalle se ei vaan ehtinyt hakeutua hyvään ponnistuspaikkaan ja tuli siitä sivusta. Hilpi yritti eikä tahalleen suorittanut väärin, joten ei muuta kuin eteenpäin. Ohjaajan pitäisi vaan oppia pitämään pää kasassa virheistä huolimatta, nyt jäin sitten vähän haahuilemaan hyllytyksen jälkeen ja olinkin myöhässä seuraavalla suoralla aikas reippaasti. A oli reipas takaaleikkauksesta huolimatta, mutta sitten jätinkin Hilpin ihan oman onnensa nojaan, vaikka tutustuessa olin kyllä havainnut, että A:n jälkeiselle hypylle on vekattava pikkaisen. Siinä oikein tyyppiesimerkki siitä, mitä käy kun kontakti koiraan unohtuu :) Mistäköhän saisi ohjaajalle yhtä hyvän keskittymiskyvyn kuin koiralla?





Nyt mä otan tän varman päälle...




Viimeinen oli hypäri ja päätin, että nyt on rypistettävä se tulos, jotta voi tehdä edes aikavertailua vähäsen. Hyppärissä taas hirvitti tuo eka putki, mikä oli vähän pelottavassa linjassa, mutta juuri  ja juuri Hilpi siihen pystyi turvallisesti kääntymään. Aikamoista siksakkia tuolla radalla vedettiin ja ohjaaja on taas kaikissa käännöskohdissa myöhässä (tosin en tiedä olisiko edes ollut mahdollista olla ajoissa, kun juoksin niin kovaa kun pääsin), mutta Hilpi on niin kiltti, että odottelee sitten mua :) Rimapudotus taisi olla enemmän ohjaajan kuin kiireen syytä, turhaan varmistelin. Saatiin kuin saatiinkin esteet oikeassa järjestyksessä loppuun asti ja tuloksena siis vitonen mieltä lämmittävällä 4,39 etenemällä.  Tällä päästiin vielä oikein pronssille päivän nopeimmalla kellotetulla ajalla, jihuu!





Summa summarum, Hilpi on ihan mahtava, ohjaaja tarvitsee kisatreeniä. Kiirerimoja tulee alas vielä jokunen, mutta niitä harjoitellaan edelleen. Ja nyt sitten erikoisesteitä ennen ja jälkeen keppien sekä valsseja/persjättöjä keinun päähän rohkeasti.

Kun kisat oli kisattu, niin käytiin vielä lenkkeilemässä Aulangolla ja otettiin perinteiset riekkumis- ja koulukuvat lomakylän vehreällä pihalla. Nyt maistuu uni kotona!



Sellan ilme enteilee hepulia...



:D




Hilpi 1-luokkalainen


Kaunotar Sella

Ja ikää oli 6 vuotta, ei 6 kk, kuten voisi asennosta päätellä.
Kaverikuva olikin vähän haasteellisempi


Mutta onnistui kera iloisten hymyjen :)




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti