Agirotua ja treenisuunnitelmia

Viime viikonloppuna vietettiin aurinkoisia päiviä lähestulkoon vanhoilla kotikonnuilla Agirodussa Turengissa. Hilpi oli koko lauantaipäivän kisaturistina, kun kannustettiin Maijua ja Tildaa kisoissa. Välissä käytiin vähän Aulangolla virkistäytymässä uiden (Tilda) ja lenkkeillen (loput), jotta jaksettiin helteestä huolimatta. Sunnuntaina startattiin uudelleen kohti Turenkia, tällä kertaa kisamielessä. Sellakin pääsi mukaan, sillä Keyword-joukkueemme kaipasi täydennystä Sena-äiskän juoksujen takia.

Itse kisarata oli hauska vauhtirata, jossa oli kuitenkin myös huolellista ohjausta vaativia kohtia. Mutta olipahan erikoinen tilanne tuo, että rataantutustumisessa sai miettiä kahta eri virtuaalikoiraa, jännittävää! Hilpi aloitti joukkueemme suorituksen, ja harmillisesti heti tokana esteenä oli rengas, josta se oli keksinyt aikaisemmin viikolla pääsevänsä myös kaiken kiireen keskellä ali. Vieras rengas ei tahtonutkaan millään löytyä, joten matkaa oli vaan jatkettava. Muuten Hilpi meni mielestäni omalla mukavalla tyylillään, mutta 55 rimoja ropisi kyllä oikein urakalla. Toisaalta voi laittaa koiran kokemattomuuden piikkiin nuo estehaparoinnit, mutta videolta katsellessa taidan kyllä olla aavistuksen (tai enemmänkin) myöhässä jokaisessa ohjauksessa, jossa rima tulee alas tai sitten puuttuu kontakti ennen estettä. Kyllä se on tarkkaa Hilpin kaltaisen ajoitusnatsin kanssa, toki kokemus tuo varmuutta esteiden suorittamiseen, vaikka ohjaaja ei olisikaan niin huolellinen ja taitava.

Välissä viilettivät sitten Gini ja Tenho ja sitten oli vuorossa Sellan ankkuriosuus. Siinä olivat kyllä melkoisen ulapalla niin ohjaaja kuin Sellan jarrutkin, mutta eipä tuo juuri haitannut, pääasia että Sellalla oli kivaa <3.  Videota kun katsoo, niin vähän ärsyttää, että miksi en edes yritä ohjata sitä ennakoiden eli toisin sanoen luota koiraan, mutta toisaalta vain huvittaa sen kaahotus (paitsi ne rimat, joita se tavoistaan poiketen roiski). Sella taisi vasta radan jälkeen tajuta, että ai me mennään agilitya ja sen jälkeen hinku toisille radoille olikin kova :) On se vaan murunen, kaikessa omalaatuisuudessan <3

Oli kyllä hauskaa päästä osallistumaan tuollaiseen joukkuekisaan. toivottavasti tästä tulee perinne! Meillä on ainakin kasassa vauhdikas nahkatiimi, josta voi olla ylpeä :) Joukkuesuoritusta voi katsella täältä. Kiitos Marianne videosta ja Elina kuvista!

Sella ja Ihmelapset, alojoukkue  sij. 10/16.

Kisaamisen hyvä puoli on kyllä se, että siellä viimeistään havahtuu taas siihen mitä on treenattava. Meillä olisi ajatuksena Hilpin kanssa mahdollisesti kesän loputtua käydä katsastamassa virallisissa kisoissa, että missä oikein mennään, joten päätin koota ylös asioita, joita nyt lähiaikoina keskitytään treenaamaan. Hyvä suunnitelma on puolet treenistä :)

- Rengas. Se ei ole oikeastaan koskaan aikaisemmin aiheuttanut mitään harmaita hiuksia ja nyt sitten on osoittautunut oikeaksi kiusankappaleeksi. Lähetyksiä, vatsaanottoja, eri ohjauksia, ohjaajan liikehäiriötä eli kaikkea mahdollista nyt sille. Erilaisia renkaitahan joka seuralla on ja joskus voi tulla vastaan kummallisuus, jota ei vaan heti hoksaa, mutta perusvarmuutta nyt pohjalle haetaan kuitenkin.

- Kepit. Nyt on ollut näistä pikkaisen taukoa, mutta yritetään taas käydä säännöllisesti treenaamassa näitä ratakuntoon.

- Estefokuksen lisääminen vedätyksissä ja esteiden lukitseminen. Vaikka Hilpi on hurjan motivoitunut esteille, niin ohjaajafokusta on pikkaisen liikaa silloin, kun ohjaaja on tarpeeksi edellä. Kiire tulee ja hyppyihin ei keskitytä tarpeeksi. Jahtaamattomuustreeniä ja hyppytekniikkaa voisi ainakin tehdä. Toinen treenattava asia on se, että kun Hilpi on jonkin esteen lukinnut, se ei saisi lukitusta purkaa niin kovin helposti, teki ohjaaja mitä hyvänsä. Vahvistetaan siis yksittäisillä esteillä sitä, että pääsisin ajoissa pois ohjauksista.

- Treeniä korkeammilla rimoilla. Hilpi ei ole vielä juurikaan maksirimoilla treenannut, joten pikkuhiljaa otetaan niitäkin nyt mukaan treeniin. Hilpi kääntyy niin siivekkettä nuolevasti, ja tällä tyylillä maksirimat ovat herkässä, joten täytyy opettaa sitä pikkaisen eri tavalla tekemään töitä ja pyöristämään linjaansa hypyillä. Mitään kertarykäisyä ei rimoille tehdä, mutta vähitellen hilaillaan sinne 55-60 korkeudelle niitä ainakin osassa treeneistä, jotta Hilpi pääsee hyppytekniikkaansa hiomaan.

- Kontaktien itsenäisen suorittamisen vahvistamista. Kontaktit on jääneet todella vähälle nyt kesällä. Vaikka ne periaatteessa 1-2 luokkien kisakunnossa ovatkin, niin kyllä suoritusvarmuutta niihin haluaisin lisää. Lopullisena tavoitteena olisi se, että Hilpi kykenisi ne suorittamaan itsenäisesti ohjaajan sijainnista huolimatta, mutta sitä nyt on aikaa hioa yllin kyllin tulevaisuudessa. Mietinnässä on myös juoksukontaktien opettaminen vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi, mutta sekin on jonkin toisen ajan projekti.


Tämä lista on lähinnä koiraa koskeva mutta ohjaajalle voisi laatia samanmoisen, joka olisi luultavasti vielä paljon pidempi. Kunpa oppisin ajattelemaan entistä paremmin linjoja, ennakoimaan paremmin ja löytämään aina silloin tällöin sellaisen flown omaan liikkeeseen ja mieleen radoilla. Treeniä treeniä :)

Kiire kisakentille ei varsinaisesti ole, kun Hilpi vielä niin kovin nuorikin on, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kisatessa tulee vastaan uusia asioita, mitä voi taas treenata ja mitä ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksikaan. Ja kun on tavoitteita, niin tapahtuu kehitystäkin. Maltillisesti kuitenkin katsotaan, mitä ehditään ja pidetään treeneissä kivaa kuten tähänkin asti. Ja minkäs sille mahtaa, että tuo koira on melkoisen pienilläkin treenimäärillä jo niin taitava, että voi jopa kisaamista harkita :)

Jotta ei mene juttu turhan analyyttiseksi ja totiseksi, niin loppukevennyksenä vielä kuva Sellan tämän päivän iloista. Sella on tällä hetkellä meidän perheen kakara, joka riekkuisi vaikka kuinka ja paljon ja on välillä hieman tottelematonkin. Ja nyt se on vielä ottanut uudeksi leikkikalukseen puistosta löytyvät oluttölkit! Onneksi se on kiinnostunut vain ulkokuoresta, ei sisällöstä ;)