Sivut

perjantai 25. heinäkuuta 2014

Tovi tokoa ja mitäs muutakaan kuin agilitya ja rantaelämää

Maltettiinhan me sitten viime viikolla muutamana päivänä ottaa ihan asiaksemme vähän tokoillakin puistossa. Ekalla kerralla oli kyllä sellainen hyvän mielen treeni, koirat olivat molemmat ihan into piukassa touhuamassa temppuja. Toisella kertaa pakkasin myös kameran mukaan, jotta sain ihan todisteitakin kasatuksi tästä touhusta. Nyt ei ollut ihan enää sellainen draivi kummallakaan, kun mitä ehkä edelliseltä illalta uskalsin odottaa, mutta kivoja pikkujuttuja saatiin kuitenkin tehtyä. Vaikka omat tokokoulutustaidot eivät häävit ole ja palkkaus on välillä ihan mitä sattuu, niin Hilpissä ilahduttaa se tekemisen meininki, mikä sillä on aina mukana kaikessa. Liikkeestä maahanmeno on sen mielestä huippuhauskaa :) Eteentuloissa harjoitellaan toistaiseksi vain sitä, että edessä istuminen on kivaa ja paineetonta ja liki uskalletaan tulla. Jospa siitä joskus hiotaan ihan liike ilman houkuttelua ja vartaloapuja ;). Noutokapula viskastiin Hilpille ensimmäistä kertaa haettavaksi, ja reippaasti ja ennakkoluulottomasti se noudettiin, vaikkei ihan perille asti toimitus tapahtunutkaan ensi yrittämällä.

Sella on opiskellut nyt uutta temppua, liikkeestä istumista, kun se on jostakin syystä vain jäänyt kokonaan tekemättä silloin "nuoruudessa". Alkaa oppi pikkuhiljaa mennä perille, vaikka haastavalta se aluksi tuntuikin. Kapulaa Sella tykkää saalistaa, mutta palautus on vielä vaiheessa (kuten on ollut muutamat vuodet tässä, hups).


Tokossa edistyminen on siksikin meillä niin hidasta, etten osaa tai uskalla oikein siirtyä pois mukavuusalueelta, vaan aina tulee tehtyä niitä kivoja tuttuja juttuja, joista saa onnistumisia. Varsinkin seuraamisesta olen onnistunut rakentamaan itselleni aikamoisen möykyn jo Sellan kanssa, etten Hilpin kanssa oikein edes uskalla aloittaa kunnolla koko projektia epäonnistumisen pelossa (kun ei tuollaiselle koiralle halua sellaista puolivaloilla etenevää haahuilua seuraamiseksi). Ja toisaalta tokon suhteen ei oikein ole toistaiseksi mitään tavoitteita tai innostavaa treeniryhmää, joten on vaikea motivoitua treenaamiseen. Ja kun omat taidot ovat niin kehnot, niin tulee helposti myös turhauduttua siihen puuhasteluun ja siinä sivussa myös paineistettua koiria turhaan.  Varovaisesti oli Tanjan kanssa puhetta, jospa otettaisiin tavoitteeksi hankkia ensi kesänä BH:t koirien nimien eteen, ehkä siitä tulisi kimmoketta tähän tottelevaisuustreenaamiseenkin.  Tosin silakkakoirille saattaa tuo kaupunkiosuus olla kenttäosuutta haastavampaa...

Mutta sitten päästäänkin meidän lempiaiheeseen, eli agilityyn. Viime viikon treeni tehtiin Tanjan opastuksella. Voi kuinka meillä olikin taas hauskaa! Rata oli kyllä sen verta vaativa mölli-Hilpille ja hataramuistiselle ohjaajalle, että hiottavaakin jäi (esimerkiksi pituudelle puolivalssi - mission impossible), mutta saatiin pienillä pätkillä oikein hyvää tekniikan hiontaa, kuten varmuutta esteiden lukitsemiseen ja rimojen pitämiseen. Ja rengas, sille tehtiin vaikka ja mitä ohjauksia vedätyksistä vastaanottoihin ja valsseihin, mutta kertaakaan se ei tullut siitä ali, tuskin edes ajatteli moista. Jotakin taianomaista siinä Tanjan läsnäolossa on kyllä Hilpille... :)  Kepeillekin saatiin pienenpientä vedätystreeniä jo aikaiseksi, kunhan vaan muisti laittaa vastaisen käden tueksi loppua kohden.  Treenattiin myös sellaista mölleissä ja ykkösluokassa suosittua estesarjaa, missä  hyppyesteet ovat peräkkäin loivalla kaarella (kun sekös meille on vaikeaa) ja parhaiten siitä Hilpin kanssa suoriuduttiin niin, että en tavallaan ohjannut ollenkaan muuta kun samansuuntaisella liikkeelläni. Silloin Hilpi haki hypyt itsenäisesti ja säilytti hyvän linjan turhia vilkuilematta.

Sellan kanssa treenattiin myös samaa rataa ja saatiin tosi makeita pätkiä aikaiseksi.  Se oli niin hieno, kun oikein keskityin ohjaamiseen ja linjoihin! Oli terapeuttista mennä myös estevarmemmalla koiralla aina välissä. Tuli kesken treenin taas harmi siitä, ettei alusta alkaen olla opeteltu agilitya näin. Jos se olisi saanut osaavan (tai edes jotakin agilityn perusajatuksia tuntevan) ohjaajan ja motivoivat opit jo uransa alussa, niin kuka tietää, miten pitkällä oltaisiinkaan nyt.  Sen kanssa pitäisi vaan laittaa vitosvaihde silmään kartturinkin, niin johan lähtee dieselkin kiihtymään :) Sellan osa on ollut olla ensimmäinen harrastus(harjoitus)koira, eikä se varmasti helppoa aina koirallekaan ole, mutta kiva saada aina silloin tällöin sekin syttymään jo pelkästään sillä, että itse tsemppaa  kunnolla.  Eri asia on tietysti se, ettei sen motivaatio aina kanna keskittyneeseen suoritukseen kisatilanteissa, mutta kylläpä vaan oikein ajoitetulla ja rytmitetyllä ohjauksella voi saada treeneissä hienoja suorituksia.

Kuluneella viikolla on tehty Hilpin kanssa pieniä helletreenejä parina aamuna, keppejä on otettu onnistuneesti mukaan jo pienille radanpätkille ja rimat on pysyneet inasen paremmin ylhäällä (ts. Hilpi on ruvennut keskittymään hypyillä), kun niille tehdään pudotessa välitön korjaus. Taannoiseen treenilistaan on lisättävä kontaktitreenin osalta puomi/keinu -erottelua, Hilpi kun tuntuu helposti saavan siivet keinulla...

Kelit on olleet lämpimät, mutta me ei valiteta! Onhan meillä cityasukeillakin järviä joka puolella täällä :) Tässäpä vielä kuvasadetta viime päiviltä.

Meidän "takapihan" ruusutarha on taas loistossaan.



Ja oma uimaranta on kovassa käytössä päivittäin. Hilpi on tehnyt oman syvyysennätyksensä, mutta vielä ei tassut pohjasta irtoa :)





Kesäilta Näsijärven rannalla.




Hilpillä lastenallas.

Ja pulahdus Pirkkalan puolelta peltokuivattelujen kera.

Tilda huvittaa itseään roiskeilla.



Kiva kun Tilda hait tän mulle.

Vetoleikkejä voi leikkiä vedessäkin.

Iloinen aina.



Kesä <3


Iloiset kaverukset.


sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Suurtakkukilpailut ja Heini Stenbergin opeissa

Aksaa, aksaa ja vielä kerran aksaa. Sellaisia lomapäiviä on vietelty nyt. Lauantaina oli ohjelmassa vuoden tärkeimmät arvokisat, Suurtakku 2014, eli oman seuran mestaruuskisat. Tuomaroimaan oli saapunut Johanna Wurtrich. Mölleillä startteja oli kaksi, joista paras tulos otettiin huomioon ja Suurtakku-kilpailussa oli agi- ja hyppyradat, joiden yhteistulos laskettiin. Hilpi teki omassa luokassaan varsin vauhdikkaat radat ja voittikin vuoden 2014 Möllitakku-tittelin itselleen. Hilpi saa nimensä takkujen "Hall of Fameen", eli kaiverrettuna kiertopokaaliin ja ansaitsi myös kasan palkintoja ja juhlajuomat ;)


Radoista sen verran, että vauhtia oli ehkä hippusen taitoa enemmän, mutta hyvä fiilis jäi silti. Ekalla radalla oma tyhmä moka, kun käänsin rintamasuunnan pikkaisen liian aikaisin putken jälkeiseltä hypyltä poispäin ja ohihan se siitä vilahti. A:n Hilpi tuli vauhtihurmassaan lähes lentäen (hui!), joten pysäytystä ei voinut kyllä vaatia. Tokalla kierroksella ohjaaja hosuikin sitten aika tavalla, mutta onneksi saatiin kiva A:n suoritus tähän rataan.


Lauantaiaamuna vielä jahkailin, että jaksanko keskittyä kahden koiran kanssa kisaamiseen vai jätänkö Sellan suosiolla pois näistä karkeloista. Sella oli kuitenkin hyvällä fiiliksellä heti aamusta, joten koetettiinpa onneamme sitten. Ja voi mahtavuutta, eipä ole Sellan kanssa pitkään aikaan ollut niin hyvä fiilis agilitysta kuin nyt oli. Agiradalla se perinteisesti vähän kaarteli joitakin mutkia ja ilmoitti haukkuen olevansa radalla, mutta kontakteilla muistin kerrankin olla tosi tarkka ja auttaa rytmityksellä puomin ylösmenon ja alasmenotkin olivat tällä kertaa hallitut. Jostakin vitonen tuolta radalta tuli, en oikein tiedä mistä, kun ei ole videolla. Hyppyrata oli Sella-agilityksi oikein sujuva nollarata, jonka jälkeen olin kyllä tosi iloinen. Positiivista oli myös se, ettei kompuroitu keppeihin kummallakaan radalla, vaikka ne on Sellalle kisavireessä niin hankalat. Harmi, kun ei tullut videolle Sellan ratoja, olisi ollut kiva jälkeenpäin nähdä varsinkin hypäri. Suurtakkukilpailussa kaikki säkäluokat kilpailevat samassa sarjassa ja kun ratojen tulokset laskettiin yhteen ja ajat otettiin vertailuun, niin Sella jopa sijoittui pronssille, aivan huikeaa! Tämä oli jo kyllä saavutus meille, kun harvemmin tuota menestystä on niin virallisissa kuin epävirallisissakaan kisoissa tullut sitten luokkanousujen :) Eihän me mitään huippuagilitya todellakaan esitelty, mutta eipä tarvitse hävetäkään ;) Ihana Sella!

Superlassiet :)

Tänään käytiin Hilpin kanssa Stenbergin Heinin agilityopeissa. Ehdittiin treenata tällä kertaa välillä 1-22 ja kyllä vaan tuli tarpeeseen tällainen herättelevä treeni siitä, mitä osataan ja mitä ei.



Ensimmäisenä tehosyyniin pääsi tuplasykkäri välillä 5-6. Hilpi ja sylkkärit on edelleen haastava yhtälö :) Muistiin painui tästä se, että itse on pysyttävä jollain tapaa tuplassakin koko ajan liikkeellä, jotta ohjaus on selkeämpi koiralle. Myös putken 19 jälkeen tehtiin löysä sylkkäri putkeen 20, ja sekös myös oli hieman haasteellista, kun sylkkärin jälkeen olisi vielä pitänyt ehtiä kertomaan vastakäännöksellä tai valssilla koiralle, että putkesta 20 käännytään sitten vasemmalle ennen kuin koko koira on edes siellä putkessa. Noh, onnistuttiin tässäkin lopulta parin putken vahvistuksen jälkeen. Se mihin jatkossa nyt puututaan välittömästi on rimojen pudottelu. Tänäänkin kolisi 50 rimat turhan paljon, Hilpi on ruvennut kiirehtimään ja olemaan välittämättä rimoista. Sekä Heinin että Tanjan neuvoista otetaan nyt vaari ja jatkossa jos rima putoaa, niin pysähdytään välittömästi, korjataan se yksittäinen hyppy samalla ohjauksella kuin millä pudotus oli tapahtunut ja kehutaan onnistumisesta palkkaamatta muuten koiraa. Sitten otetaan kohta uudestaan useampien esteiden kera. Kun tätä on tehty jonkin aikaa voi riman pudottamisen korjausliikkeellä tehdä hypylle kahta kauheamman häiriön eli ohjata tahalleen huolimattomasti, hölmösti tai hassusti ja koiran pitäisi silti pystyä pitämään rima, kun se on esteen lukinnut. Lisäksi Heini neuvoi tekemään yksittäisellä 55-65 korkealla hypyllä jo nyt hyppyharjoituksia, vaikkei radalla niitä vielä niissä korkeuksissa pitäisikään, jotta hyppytekniikka hioutuu ilman liiallista rasitusta. Renkaasta se tuli tänään(kin) ali ensimmäisellä kerralla, siivekkeiden kanssa ei ongelmaa. Tanja kuitenkin lohdutti, että on varsin tyypillistä, että nuorella koiralla tulee tällainen alitusvaihe, ei siis vielä tuskastuta tähän.  

Onpa tämä rengas nyt haastava ilman näitä apukeinoja.
Koulutus oli kyllä ehdottomasti käymisen arvoinen, ja Heinikin oli sitä mieltä, että olemme oikein hyvällä mallilla, kunhan vaan en opeta siitä rimojen roiskijaa :) Heinille päästään taas elokuun lopussa ja syyskuussa on vuorostaan luvassa Elina Jänesniemen koulutus, eli OMD-oppeja saadaan lisää jatkossakin, jes!

Kyllä näistä ylikin pääsee, kunhan vaan viitsii.


Yllä olevat agilitykuvat on siskon vierailun yhteydessä otettuja, kiitos kuvista Marianne ja Petteri! Siskokset olivat oikein innokkaita treenaajia ja jäähkälenkilläkin osattiin olla sopuisasti yhdessä ja vähän jopa hippasilla. Alla vielä muutama otos Hilpin keppitreenistä:

Avokulmasta seuraavaan väliin kääntyminen vaatii töitä, mutta onnistuu :)


Kiertokulma on kiva!
Nyt palautellaan taas tovi ennen seuraavia agilitytreenejä. Jospa sitä vaikka ryhdistäytyisi ja vähän tokoilisi ja kävisi jäljellä... 

torstai 10. heinäkuuta 2014

Agirotua ja treenisuunnitelmia

Viime viikonloppuna vietettiin aurinkoisia päiviä lähestulkoon vanhoilla kotikonnuilla Agirodussa Turengissa. Hilpi oli koko lauantaipäivän kisaturistina, kun kannustettiin Maijua ja Tildaa kisoissa. Välissä käytiin vähän Aulangolla virkistäytymässä uiden (Tilda) ja lenkkeillen (loput), jotta jaksettiin helteestä huolimatta. Sunnuntaina startattiin uudelleen kohti Turenkia, tällä kertaa kisamielessä. Sellakin pääsi mukaan, sillä Keyword-joukkueemme kaipasi täydennystä Sena-äiskän juoksujen takia.

Itse kisarata oli hauska vauhtirata, jossa oli kuitenkin myös huolellista ohjausta vaativia kohtia. Mutta olipahan erikoinen tilanne tuo, että rataantutustumisessa sai miettiä kahta eri virtuaalikoiraa, jännittävää! Hilpi aloitti joukkueemme suorituksen, ja harmillisesti heti tokana esteenä oli rengas, josta se oli keksinyt aikaisemmin viikolla pääsevänsä myös kaiken kiireen keskellä ali. Vieras rengas ei tahtonutkaan millään löytyä, joten matkaa oli vaan jatkettava. Muuten Hilpi meni mielestäni omalla mukavalla tyylillään, mutta 55 rimoja ropisi kyllä oikein urakalla. Toisaalta voi laittaa koiran kokemattomuuden piikkiin nuo estehaparoinnit, mutta videolta katsellessa taidan kyllä olla aavistuksen (tai enemmänkin) myöhässä jokaisessa ohjauksessa, jossa rima tulee alas tai sitten puuttuu kontakti ennen estettä. Kyllä se on tarkkaa Hilpin kaltaisen ajoitusnatsin kanssa, toki kokemus tuo varmuutta esteiden suorittamiseen, vaikka ohjaaja ei olisikaan niin huolellinen ja taitava.






Välissä viilettivät sitten Gini ja Tenho ja sitten oli vuorossa Sellan ankkuriosuus. Siinä olivat kyllä melkoisen ulapalla niin ohjaaja kuin Sellan jarrutkin, mutta eipä tuo juuri haitannut, pääasia että Sellalla oli kivaa <3.  Videota kun katsoo, niin vähän ärsyttää, että miksi en edes yritä ohjata sitä ennakoiden eli toisin sanoen luota koiraan, mutta toisaalta vain huvittaa sen kaahotus (paitsi ne rimat, joita se tavoistaan poiketen roiski). Sella taisi vasta radan jälkeen tajuta, että ai me mennään agilitya ja sen jälkeen hinku toisille radoille olikin kova :) On se vaan murunen, kaikessa omalaatuisuudessan <3



Oli kyllä hauskaa päästä osallistumaan tuollaiseen joukkuekisaan. toivottavasti tästä tulee perinne! Meillä on ainakin kasassa vauhdikas nahkatiimi, josta voi olla ylpeä :) Joukkuesuoritusta voi katsella täältä. Kiitos Marianne videosta ja Elina kuvista!

Sella ja Ihmelapset, alojoukkue  sij. 10/16.
Kisaamisen hyvä puoli on kyllä se, että siellä viimeistään havahtuu taas siihen mitä on treenattava. Meillä olisi ajatuksena Hilpin kanssa mahdollisesti kesän loputtua käydä katsastamassa virallisissa kisoissa, että missä oikein mennään, joten päätin koota ylös asioita, joita nyt lähiaikoina keskitytään treenaamaan. Hyvä suunnitelma on puolet treenistä :)

- Rengas. Se ei ole oikeastaan koskaan aikaisemmin aiheuttanut mitään harmaita hiuksia ja nyt sitten on osoittautunut oikeaksi kiusankappaleeksi. Lähetyksiä, vatsaanottoja, eri ohjauksia, ohjaajan liikehäiriötä eli kaikkea mahdollista nyt sille. Erilaisia renkaitahan joka seuralla on ja joskus voi tulla vastaan kummallisuus, jota ei vaan heti hoksaa, mutta perusvarmuutta nyt pohjalle haetaan kuitenkin.

- Kepit. Nyt on ollut näistä pikkaisen taukoa, mutta yritetään taas käydä säännöllisesti treenaamassa näitä ratakuntoon.

- Estefokuksen lisääminen vedätyksissä ja esteiden lukitseminen. Vaikka Hilpi on hurjan motivoitunut esteille, niin ohjaajafokusta on pikkaisen liikaa silloin, kun ohjaaja on tarpeeksi edellä. Kiire tulee ja hyppyihin ei keskitytä tarpeeksi. Jahtaamattomuustreeniä ja hyppytekniikkaa voisi ainakin tehdä. Toinen treenattava asia on se, että kun Hilpi on jonkin esteen lukinnut, se ei saisi lukitusta purkaa niin kovin helposti, teki ohjaaja mitä hyvänsä. Vahvistetaan siis yksittäisillä esteillä sitä, että pääsisin ajoissa pois ohjauksista.

- Treeniä korkeammilla rimoilla. Hilpi ei ole vielä juurikaan maksirimoilla treenannut, joten pikkuhiljaa otetaan niitäkin nyt mukaan treeniin. Hilpi kääntyy niin siivekkettä nuolevasti, ja tällä tyylillä maksirimat ovat herkässä, joten täytyy opettaa sitä pikkaisen eri tavalla tekemään töitä ja pyöristämään linjaansa hypyillä. Mitään kertarykäisyä ei rimoille tehdä, mutta vähitellen hilaillaan sinne 55-60 korkeudelle niitä ainakin osassa treeneistä, jotta Hilpi pääsee hyppytekniikkaansa hiomaan.

- Kontaktien itsenäisen suorittamisen vahvistamista. Kontaktit on jääneet todella vähälle nyt kesällä. Vaikka ne periaatteessa 1-2 luokkien kisakunnossa ovatkin, niin kyllä suoritusvarmuutta niihin haluaisin lisää. Lopullisena tavoitteena olisi se, että Hilpi kykenisi ne suorittamaan itsenäisesti ohjaajan sijainnista huolimatta, mutta sitä nyt on aikaa hioa yllin kyllin tulevaisuudessa. Mietinnässä on myös juoksukontaktien opettaminen vaihtoehtoiseksi suoritustavaksi, mutta sekin on jonkin toisen ajan projekti.


Tämä lista on lähinnä koiraa koskeva mutta ohjaajalle voisi laatia samanmoisen, joka olisi luultavasti vielä paljon pidempi. Kunpa oppisin ajattelemaan entistä paremmin linjoja, ennakoimaan paremmin ja löytämään aina silloin tällöin sellaisen flown omaan liikkeeseen ja mieleen radoilla. Treeniä treeniä :)

Kiire kisakentille ei varsinaisesti ole, kun Hilpi vielä niin kovin nuorikin on, mutta toisaalta olen sitä mieltä, että kisatessa tulee vastaan uusia asioita, mitä voi taas treenata ja mitä ei ehkä muuten tulisi ajatelleeksikaan. Ja kun on tavoitteita, niin tapahtuu kehitystäkin. Maltillisesti kuitenkin katsotaan, mitä ehditään ja pidetään treeneissä kivaa kuten tähänkin asti. Ja minkäs sille mahtaa, että tuo koira on melkoisen pienilläkin treenimäärillä jo niin taitava, että voi jopa kisaamista harkita :)

Jotta ei mene juttu turhan analyyttiseksi ja totiseksi, niin loppukevennyksenä vielä kuva Sellan tämän päivän iloista. Sella on tällä hetkellä meidän perheen kakara, joka riekkuisi vaikka kuinka ja paljon ja on välillä hieman tottelematonkin. Ja nyt se on vielä ottanut uudeksi leikkikalukseen puistosta löytyvät oluttölkit! Onneksi se on kiinnostunut vain ulkokuoresta, ei sisällöstä ;)









tiistai 1. heinäkuuta 2014

Tusina!

Hilpin keppiprojektissa on edetty viime aikoina oikein mukavasti ja viimeisimpänä saavutuksena on saatu kaikki 12 keppiä mukaan harjoituksiin. Loppusuora ei kuitenkaan vielä häämötä tässä projektissa. Seuraavaksi treenataan sitä, että saadaan ohjaajan liikehäiriö mukaan koko settiin ja lisäksi opetellaan suorittamaan keppejä osana rataa. Kulmia harjoitellaan toki edelleen aktiivisesti, avokulman kanssa on paljon tekemistä. Mutta oppia ikä kaikki, Hilpillä on vuosia aikaa hioa keppejään, kun nyt on alkuun päästy!




Eilen pidettiin kesäiset tyttöjen treenit Maijun ja Tildan ja Jennyn ja Lilyn kanssa. Ratana meillä oli mukaelma maksien sm-karsintaradasta, ratamestarin taitoja pitänee kyllä vielä hioa ;) Saatiin suipponokkien kanssa oikein kivojakin pätkiä aikaiseksi, vaikka mukaan mahtui myös tavallista treenisäätöä. Hilpin kanssa harjoiteltiin myös keppien ohitusta radalla agirotua varten :)



Tällä porukalla konseptiin kuuluu myös valokuvaus, ja meistäkin oli kivoja kuvia kameraan tarttunut.

Oma Kehu paras kehu. 







Kyllä se siitä vaan yli tuli...

Kutosvaihde silmään ja putkea kohti.

Lentolassie vaan ei lentokeinu.






Ohjaajan riemulla ei rajaa, kun keinu suoritetaan reippaasti :)








Käännöstaituri Sella.


Kyllä agility on niin hauskaa!


Kesäpäiviä on viime aikoina vietelty pienten ihmisten seurassa, harvinaista kyllä. Ranta- ja vesileikeistä tykkäävät niin lapset kuin koiratkin.


Hilpin junnuiän mörköilykohteet, laiturit ja lapset, voi nykyisin jopa yhdistää!












Pihla järjestää sirkushuveja naapurinlapsille.

Sellaa koulutetaan.