maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kesäkaverit


Jujun kanssa hippasilla heinäpellolla.








Juhannus vietettiin koirien paratiisissa. Tilaa juosta oli vaikka kuinka ja paljon! Ja aurinkokin näyttäytyi aina silloin tällöin.










tiistai 10. kesäkuuta 2014

Erittäin Hyvin menee!

Viime päivinä onkin tapahtunut taas kaikenlaista. Sunnuntaina Hilpi oli ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään Lohjalla siskon ja veljen kanssa. Hilpi hoiti oman osuutensa tässäkin hommassa tyylillä, kuten aina. Se käyttäytyi kauniisti ja esiintyi oikein kivanoloisesti. Eipä jää harrastusvalioituminen siis ainakaan näyttelytuloksesta kiinni, eikä menty edes rimaa hipoen :). Kaunis neiti sai laatuarvosteluksi EH ja mukavan kuuloisen arvostelun:

Feminiininen, kevytrakenteinen narttu. Hyvä purenta. Hieman vaaleat silmät. Kevyet korvat. Tyypilliset pään mittasuhteet. Toivoisin hieman pidemmän rungon. Erinomaiset takakulmaukset. Liikkuu erinomaisella ulottuvalla askelpituudella. Etuliike voisi olla tiiviimpi. NUO EH2

                                                                            Tarja Löfman, Lohja RN 08.06.2014





Iltapäivällä puuhailtiin sitten sisarusparven kanssa lenkkeillen ja pidettiin myös mallikuvaukset. Hilpi kerkesi treenata myös siinä sivussa tokohyppyä ja hyppynoudonkin :) Kiitos Elina ja Timo kivasta päivästä ja kuvista, teidän ranchilla on vaan niin kaunista ja mukavaa!







Kotiin näyttelyreissulta ei palattukaan Tampereelle vaan suunnattiin Ruutanan rauhaan Wilmaa hoitamaan. Tytöt ovat saaneet nauttia pihalla olosta yllin kyllin ja tottahan tekemistä löytyy. Tytöt treenavat nyt pian alkavien MM-kisojen innoittamana futista.





Hilpi ei ihan hokaa, että mitä tää tällainen tikanheitto on?!
Sunnuntai-iltana käytiin vielä nauttimassa ilta-auringosta ja päästettiin isommat tytöt uimaan sydämensä kyllyydestä. Meille nuo koirat ovat vaan jatkuva suuri ilonaihe, nytkään ei kyllä pystynyt tyrskähdyksiä pidättelemään Sellan ja Wilman touhuja kuvaillessa :) Jos ei koko videota jaksa katsoa, niin suosittelen tsekkaamaan alun uimahypyt kahdesta metristä ;)









Laumaelo se tekee kyllä välillä hyvää paatuneimmallekin yksineläjälle. No man is an island. Wilma 9 vuotta on ollut superiloinen kuluneet kaksi päivää eikä ole edes karannut kertaakaan :) Tänään koitti Wilman suuri päivä, kun se pääsi elämänsä ensimmäistä kertaa ihkaoikeille agiesteille. Videopäiväkirja kertokoon, miten treenit vauhtimummon kanssa sujuivat :):


Suipponokat tekivät myös oman treeninsä. Sellan kanssa otettiin tällainen kyllä se kotona osaa -treeni kepeille törkkäyksistä ja keppien hausta.


Hilpi taasen otti taas suuren edistysaskeleen kepeillä, kun siirryttiin isojen tyttöjen keppeihin. Hyvästi 2x2-portit! Kuten videokoosteestakin huomaa, niin avokulma oli haastava eri värisillä kepeillä, mutta sitähän me treenataan vaan lisää sitten jatkossa. Ensi kerralla pyydetään taas palkka-apuri, niin itse voin keskittyä tuottamaan mitä erikoisempia liikehäiriöitä. Hilpistä tulee vielä huippupujottelija!



Wilma voisi söpöydessään toimia vaikka sm-kisojen maskottina viikonloppuna :)


Treenien jälkeen vähän väsytti.


torstai 5. kesäkuuta 2014

Huippuhauskaa liitelyä

Jos edellinen kisapäivitys oli hieman turhautumisen sävyttämä, niin nyt on onneksi aivan toinen ääni kellossa. Ja eri koira ohjaksissa. Hilpin kanssa episteltiin Nokialla eilen ihan huippufiiliksellä. Kisarataan tutustuessani totesin joutuvani melkoiseen kilpajuoksuun koiran kanssa, kun tarjolla oli suoraa ja suoraa ja vähän vielä suoraa. Ohjaustekniikoita ei auttanut nyt liiaksi muistella vaan toivoa vaan, että koira uskaltaa irrota ja itse muistaa pitää kontaktin koiraan aina esteiden välissä (kontakti-lukitus-ennakointi -mantraa päässä hokien). Ja aikamoisen hyvin me hoidettiinkin Hilpin kanssa omat osuutemme, tuloksena kisoista tuplanolla ja maksimöllien voitto! On tuo koira vaan niin mahtava pieni raketti. Ja A:n kontakti vauhtisuoran jälkeenkin piti, huippua!



Videon kuvakulma ei parhaiten todista Hilpin hienoja putkiin irtoamisia, mutta kyllä se vaan upeasti niihin lähti.


Tänään nautittiin kesäpäivästä järven rannalla. Sella on ihan onnesta sekaisin, ja leikkisi ja uisi vaikka kuinka ja paljon. Hilpi on nyt toisten juoksujensa jälkeen mielestään niin iso tyttö, ettei oikein aina Sellan leikkiyrityksille lämpene (tai sitten lämpenee vähän liikaakin ;)). Eiköhän yhteinen leikkisävel laumassa taas pikkuhiljaa löydy, kun Hilpi malttaa vähän löysätä piponnyöriään.


Nam!


Rantautuminen autiolle saarelle

Enää täytyy selvittää miten täältä pääsee pois.

Kuka leikkisi mun kanssa?










maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tällaista sitten tällä kertaa

... Sellainen fiilis jäi eilisistä rotumestaruuksista, kun kokeiltiin onneamme kisakentillä kahdeksan kuukauden tauon jälkeen. Lievästi harmittaa, että meidän kisaaminen Sellan kanssa on vuodesta toiseen samanlaista. Samat virheet, sama pelko siitä pysyykö homma lainkaan hanskassa ja samat ongelmat motivoinnissa toistuvat vuodesta toiseen. Pitäisihän se tosin nykyisin muistaa, että jos ei niin tavoitteellisesti treenata niin ei kai sitä voi tavoitteellisesti kisatakaan. Eikä meillä eiliselle mitään muita tavoitteita ollut kuin hauskanpito, mutta nyt jäi kyllä sekin uupumaan, kun ei yhteistä säveltä tahtonut löytyä. Ensimmäinen rata oli kaikessa hitaudessaan ihan siedettävä, vaikka sisälsikin perinteisen keppivirheen ja hirvittävät kontaktit. Ei se ennen sentään ole puomin alastuloa loikkinut, mutta osaa näköjään senkin. Positiivista se, ettei mukana ollut juurikaan haukkukaarroksia, vaan Sellan ajatus pysyi jokseenkin mukana ohjauksessa. Ohjaaja vaan luovutti jo puomin jälkeen. Tuloksena radalta 15 ja jokunen yliaikasekunti. Video radasta.

Toka rata olikin sitten sellainen hanskat tiskiin -rata, en muista koska viimeksi olisi agility ollut niin kamalaa. Jo vuoroa odottaessa huomasin, että koiraa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa tehdä töitä, mutta sinnehän sitä sitten radalle oli paineltava. Sella ei ollut oikein mukana yhdessäkään ohjauksessa ja kyllä piti pinnistellä, etten olisi luovuttanut kesken. Rämmittiin sitten rata läpi muutaman tuumaustauon kera. Kyllä mielessä käväisi jättää nyt tämä leikki tähän ja keskittyä vaan treenihöntsäilyyn, mutta toisaalta en kyllä halua tuollaista rataa jättää viimeiseksi kisaradaksi. On se kyllä kumma kun ei tämä kouluttaja pääse vaan millään käsiksi tuon koiran vireeseen ja motivaatioon, tuurilla se on siis seilattava jatkossakin.








Lohtuna kuitenkin ovat yllä olevat, Saarisen Minnan ottamat, aivan ihanat kisakuvat suloisesta Sellasta. Ensi vuonna toivottavasti päästään Hilpin kanssa rotumestiksissä näyttämään hieman varmempaa collieliitelyä ja oikeasti haastamaan kilpakumppaneita. Rimakorkeuksia lukuunottamatta Hilpi on tänä päivänä kahta päivää ja kuutta keppiä vaille kisavalmis ;)