Hilpin keppitreenien ylöskirjaus sähköiseen muotoon tuntui aluksi hyvältä idealta, mutta niin se vaan on jäänyt, ehkä osittain myös siksi, että koko tekniikka on tuntunut niin turhauttavalta jonkin aikaa. Jos viimeksi tuli pohdittua sitä, että onko tuo kiihkeälle koiralle se helpoin tekniikka, niin nyt olen tullut pikemminkin siihen lopputulokseen, että tekniikka on haastava lyhytjänteiselle ohjaajalle. Epäonnistumisten sieto on koiralla paljon parempi kuin ohjaajalla, sen huomasi myös Hilpin viikkotreeneissä tällä viikolla. Oma fiilis oli kertakaikkisen väsynyt ja tuli tehtyä ihan tyhmiä virheitä ja turhauduttua vähän liikaa omaan rähmimiseen. Onneksi Hilpi jaksaa ohjaajan olotilasta huolimatta yrittää eikä ota siitä itseensä.
Keskiviikkona Sellan viikkotreeneihin haettiinkin sitten toisenlaista zen-tilaa ja kappas - meillähän olikin oikein mukavaa! Sella oli jopa suhteellisen vauhdikas ja ulkokentällä käyttöön otettu targettipalkkaus alkaa jo parantua, vaikka vieläkin kesken radan pitää välillä kurkkia, pääsisikö namille jotenkin helpommin kun ohjausten kautta. Saatiin hyvää tsemppiä tästä jatkoon ja mieleen välähti jopa ajatus kisoista. Ehdin jo harmitella koko lisenssin hankkimista täksi vuodeksi, mutta kyllähän nuo rotumestikset Nokialla houkuttelisivat loman alkajaisiksi muutaman viikon päästä. Katsotaan ensi viikon treenit ja päätetään sitten mennäänkö omaksi iloksi vähän kisailemaan. Eiliset rallytokotreenitkin saivat hymyn huulille, Sella on siis taas back in business ;).Torstaina oli Sellan viimeinen osteopaattikäynti tähän hoitojaksoon ja koira on nyt myös fyysisesti enemmän kuin kunnossa, miten ihanaa! Kesän lopulla käydään seuraavan kerran tsekkauttamassa ranka taasen. Katriinalta sain myös oivan luennon urheilukoiran hoitomuodoista ja jatkossa varmaan pitäydymme tyttöjen kanssa osteopatia-hieronta -yhdistelmässä, mikäli ei mitään loukkaantumisia tapahdu, se kun tuntuu toimivan.
Mutta niin ne Hilpin kepit. Keskiviikkona sain niitä kivasti eteenpäin itsekseni, kun otettiin lähestymisiä lyhyiltä etäisyyksiltä (liika vauhti pois). Eilen käytiin treenikaverin kanssa jatkamassa, ajatuksena yrittää nyt vaikeiden lähestymiskulmien sijaan saada edistymistä porttien asennossa, ja ensimmäinen setti olikin todella ilahduttava. Saatiin eka portti suoraan ja toinen oikean keppivälin etäisyyden päähän lähes suoraan ja useampia onnistumisia tästä, jokunen vaikeakin kulma oli mukana. Sehän näytti jo ihan pujottelulta! Ja mikä parasta - Hilpi ajatteli. Nyt kun saatiin jokin pieni lamppu syttymään, niin jatko on varmasti helpompaa. Toisessa setissä näkyi kyllä jo sitten se, että ajattelu väsyttää kaahaamista enemmän,ja jouduttiin vähän fiksailemaan porttien kulmia, mutta saatiin kuitenkin muutama kelpopujottelu aikaiseksi. Mielenkiinnolla odotan seuraavaa treenikertaa, josko ajatustyö Hilpin päässä olisi oikeasti edennyt.
Kuvituksena tälle tekstille olkoon viime viikonlopun muistoja Lahdesta. Tytöt pääsivät mukaan perinteisiin pihapeleihin kyläpaikassa ja Sella vieraili mummoa piristämässä vanhusten palvelutalossa. Liikuttavin hetki pitkään aikaan oli se, miten Sella oitis löysi tutun mummon varsin pitkäksi venähtäneen tapaamistauon jälkeen. Enpä olisi jokunen vuosi sitten tätä varsin pidättyväisen Sellan kanssa uskonut, mutta hoitajat jo innoissaan ehdottivat, että Sella olisi oikein tervetullut useamminkin vierailevaksi kaverikoiraksi tuohon taloon. Rauhallisuudella ja ystävällisen hillityllä käytöksellä ihmisiä kohtaan sulautuu tuolla joukkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti