perjantai 28. helmikuuta 2014

Lomatouhuja, röntgeniä ja rangan käsittelyä

Kulunut viikko on lomailtu ja paljon on ehditty touhuta. Kaikkea uutta ja ihmeellistä on taas tullut vastaan Hilpin elämässä. Ensimmäinen ihmetystä herättänyt asia oli pikku-beagle Niko Lahti-vierailulla. Sella ei päässyt juoksuisena beaglepoikien luona kyläilemään, joten Hilpi joutui pitämään komentoa molemmille laikkukoirille. Hilpistä kolmekuinen Niko oli varsin hämmentävä kaveri, se ei selvästikään oikein aluksi tiennyt, miten tuohon pitäisi suhtautua. Tassutuntumaa piti ottaa aluksi :)


Nemolla isoveljen rooli oli jo hyvin hanskassa.


Jännitystä oli myös ilmassa alkuviikosta, kun tiedossa oli Hilpin läpivalaisu. Eläinlääkärissä käynti ei ole Hilpille tuttua puuhaa, mutta ihan nätisti neiti vuoroaan jaksoi aluksi vastaanotolla odotella. Valitettavasti vuoromme viivästyi puolella tunnilla ja odottelu vastaanottohuoneen vaihtelevine kävijöineen saivat aikaiseksi Hilpillä hieman jännäilyä. Eläinlääkäri sai kuitenkin tutkia Hilpin rauhassa, tosin pienintäkään hännänheilautusta ei tuolle oudolle tyypille suotu. Röntgenissä Hilpiltä otettiin lonkkien ja kyynärien lisäksi olat ja selkä ja siistiltähän nuo kaikki näyttivät. Selässä huomattiin pieni erikoisuus: viimeisen rintanikama muistuttaa enemmän lannenikamaa ja näin ollen myös viimeinen kylkiluupari Hilpiltä puuttuu. Tämä ei kuitenkaan elämää tule haittaamaan. Tänään tuli myös viralliset lausunnot Kennelliitosta ja priimalta nuo näyttivät myös siellä, lonkat A/A ja kyynärnivelet 0/0.  Hyvillä mielin voi jatkaa harrastamista, mikäs sen mukavampaa!

Keskiviikkona, kun Hilpi oli taas täysin toipunut krapulastaan (todisteeksi siitä pureskeli Sellan pannan, huoh), lähdettiin Kangasalle Wilmaa tapaamaan. Hilpi ja Wilma eivät ole olleet sydänystäviä koskaan, mutta enää Hilpin läsnäolo ei aiheuta Wilmalle niin suurta ahdistusta ja sopu säilyy näillä söpöilijöillä. 



Lomalla on tietysti yritetty ulkoilla myös mahdollisimman paljon. 









Tänään päästiin vihdoista viimein tyttöjen kanssa myös odotetulle osteopaatti/hierojakäynnille. Kavereiden suosituksesta käytin tytöt tamperelaisella Katriina Falhilla ja hoito oli pääsääntöisesti osteopatiaa. Hilpi oli käynnillä varsinainen symppis, Katriina oli alusta asti Hilpistä ihana ja käsittely sujui helposti, mitä nyt välillä piti vahtia hoitohuoneen oven takaa kuuluvia ääniä. Hilpin kroppa oli erinomaisessa kunnossa, Katriinan mukaan se on ideaalinen terveen koiran runko, mielettömän sporttinen ja vahva, vaikka onkin kevyt. Kelpaa harrastaakin näin terveellä rakenteella. Pieniä, luultavasti liukkaiden aiheuttamia jumeja hoidettiin nakinsyönnin ohessa.  

Sella-parka tiesi jo huoneeseen astuessaan, että luvassa on taas jotain epäilyttävää. Käsittelyyn se kuitenkin saatiin ja kyllä neiti onnistui rentoutumaankin, kunhan asettui. Vilkkaan kaverin kanssa elo on ottanut hieman koville Sellan kropassa ja neidin lihastyyppi on Katriinan mukaan helposti jumiutuvaa, joten selkä kaipaa vielä ainakin toisen käsittelyn jonkin ajan päästä. Nyt täytyy leikkejä hieman rajoittaa (sanopa se tuolle, jonka suurinta hupia on heittäytyä kovassa vauhdissa selällleen Hilpin painikaveriksi), kosteilla keleillä käyttää sadetakkia ja Sella saa pitää taukoa treeneistä seuraavaan käsittelykertaan. Taukoahan tässä on pideltykin enemmän ja vähemmän, ollaanko peräti kerran tai kaksi tänä vuonna käyty ohjatuissa treeneissä, mutta hyvä niin, jos selän jumitus on sitä kovastikin vaivannut.  Kotihoitona nesteytetään entistä enemmän ja hoidetaan selkää lämpimällä kauratyynyllä, mikä tuntuu ensikokeilun jälkeen olevan Sellalle mieluinen juttu.  Tietysti tuntuu hieman hassulta, kun aikaisemmin eri hierojat ja fyssari ovat antaneet ymmärtää, että Sella on kropaltaan helppohoitoinen ja nyt tuli jopa hieman huoli sen voinnista. Toisaalta, onhan sen elintavat muuttuneet jonkin verran toisen koiran myötä. Se laittaa lenkeillä kroppaansa paljon enemmän likoon ja ottaa vastaan välillä turhankin paljon osumaa tuolta Hilpi-kengurulta. Treenaaminen sen sijaan on vähentynyt viime vuoden aikana, joten agility ei sitä yksistään jumiin ole kyllä saanut. Mutta olihan tämä myös ensimmäinen käynti osteopaatilla, joten näkökulma on myös uusi. Nyt hoidetaan selkä kuntoon ja odotellaan niitä Katriinan lupaamia megairrotteluita ja ilonpyrskähdyksiä :)

Hilpi saanee lohtua leikkikaipuuseensa sunnuntaina, kun sisko ja veli tulevat kylään. Hilpi on kutsunut kaverit treenaamaan kanssaan agilitya ja odottaa varmasti myös hippaleikkejä. Omistaja koittaa selvitä ensin huomisista kisatalkoista ja kisakuumeen noususta siinä samalla. 


tiistai 25. helmikuuta 2014

Synttärityttö Sella

Sella täytti eilen 6 vuotta, joten neiti ansainnee nyt oman päivityksensä. Sella on maailman ihanin ja höpsöin hauveli, joka toivottavasti ihastuttaa meitä vielä pitkään! Onkin aika kaivella taas arkistojen kätköjä ja muistella kuvien avulla synttärisankarin kanssa jaettua yhteistä taivalta.


Pentusöpöilyä. Näiltä ajoilta löytyi myös suloisia videopätkiä, täytynee ottaa työn alle koostaa niistä jotakin kivaa.









Nuppe-pappa 14 vuotta, Sella 14 viikkoa.

 Sellan kanssa on tutustuttu ehkä maailman kiehtovimpaan harrastukseen.



Meidän agilitykisauran hienoin hetki - nollavoitto kotikisoissa kakkosissa!

Sella on aina viihtynyt kavereiden kanssa.









Turhan vakavasti ei elämää tarvitse ottaa, tuumii Sella.








Sella on kuin omistajansa ajatus, totisesti paras ystävä. Ja mamin mussukka.







Synttärikakku on taas kerran enemmän kuin ansaittu <3










keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Ihanat liitelijätytöt

Johan nyt tätä treenipäivitystä piisaakin, mutta tämän päivän treenit oli vaan pakko saada muistiin mahtavan fiiliksen vuoksi. Sellan viikkotreeneissä siis oltiin ja työn alla seuraavanlainen rata:


Sellalla oli puolentoista kuukauden tauon jälkeen mukavasti intoa tehdä, mutta myös maltti mukana. Alku otettiin niistolla este nro 2, muurin jälkeen persjättö ja kutosputkelle hieman jarrua, jotta seuraavaksi löytyi putki, ei A-este. Kertaakaan ei muuten karannut A:lle, vaikka muutama läheltä piti -tilanne saatiinkiin aikaiseksi, jes! :) Keppikulma oli Sellalle aluksi tosi vaikea ja sen lisäksi piti vielä ohjaajan leikata takaa kepeillä, mutta oikealla ajoituksella ja etupalkalla saatiin onnistumaan. Lopussa piti taas muistaa hieman jarrutella 13 putkelle, jotta saatiin loppu jouhevaksi. Ja muurin takaakierto, meidän painajainen, ei ollutkaan mikään ongelma, kun vaan ohjasi huolellisesti. Tokalla treenikierroksella mentiin rata nollana läpi, kyllä tuli tuuletettua maalissa :)

Hilpi oli treeniseuralaisena ja osallistujien vähyyden vuoksi pääsi myös vähän tekemään rataa kahdessa pätkässä medikorkeuksilla, kepeiltä katkos. Hilpin kanssa alkuun pieni lähetys vaan kakkoselle, jotta ehdin tehdä persjätön muurin jälkeen. Muuten mentiin suht samoilla kuvioilla ilman sen kummempia ongelmia, tosin jarrujen kanssa sai todella olla tarkkana ja ohjaaja pinkoa minkä jaloistaan pääsi. Mutta kyllä oli helpon tuntuista menoa, ihan superkivaa :)

Ja jotta ohjaaja saisi kunnon kuntotreenin samalla, niin pääsin juoksemaan rataa kertaalleen vielä Rimma-aussienkin kanssa. Tuntuma oli vähän eri, kuin noiden suipponokkien kanssa, mutta maaliin päästiin iloisella mielellä ja suht hyvällä yhteistyöllä.

Tämän viikon treenit oli siinä, loppuviikko keskitytään kehonhuoltoon mm. uinnin merkeissä. Sunnuntaina olisi tarkoitus suunnata ensin Aulangon metsiin Hämeenlinnaan juoksemaan ja sitten Hyvinkään koirakylpylään polskimaan kavereiden kanssa. Sella sai retkeä silmällä pitäen jo etukäteissynttärilahjaksi uuden vesilelun, wubba kongin, jota kelpaa nyt noutaa. Shoppailtiin tänään myös muutama uusi aktivointilelu, niin on taas lisää puuhaa kotona yksin ollessa molemmilla.


Nyt otetaan rennosti, kainalokoira Hilpi näyttää siitä mallia :)


sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Kontaktitreeniä

Tällä viikolla on keskitytty Hilpin kanssa treenaamaan kontakteja ja Sella on päässyt muistelemaan rally-tokoa. Hyvän mielen treenejä on taas riittänyt!

Sella pääsi keskiviikkona tekemään meidän höntsäilylajia, rally-tokoa, ja innokkaasti neiti temppuja suorittikin. Sillä tuntui olevan oikeasti hauskaa ja vire oli tuollaiseen tekemiseen kohdillaan. Tälle vuodelle voitaisiin ottaa tähtäimeksi saada siinä virallinen koulutustunnus. Ilmeisesti päästään virallisissa kisoissa starttaamaan suoraan avoimesta luokasta, kun se epävirallinen rtk1-tunnus on jo, joten nyt voidaan unohtaa hihna treeneissä, huoh! Hilpikin kokeili muutamia temppuja ja huvitti samalla kanssatreenaajia. Tyylilleen uskollisena sen maahanmeno on niin hupaisan täpäkkä ja eteentulot kuin kengurulla :)

Kuten arvata saattoi, niin vauhdin kasvaessa kasvaa myös virheiden mahdollisuus kontakteilla. Hilpi on lievästi  sanottuna  innoissaan kontaktiesteistä tällä hetkellä ja alkuviikosta omatoimitreeneissä saatiin aikaiseksi ehkäpä enemmän sähläystä kuin edistymistä. Huomasin, että se on alkanut liikaa reagoida minun liikkeeseen ja palkkaukseen kontakteilla (mitä tapahtuikaan vaihteleville häiriötreeneille, höh!), joten tarkoituksena oli saada muutettua palkkausta erilaiseksi. Mutta palkka-apuri edessä sai aikaiseksi aikamoista kontaktin loikkimista A:lla ja puomilla ja Hilpi on muutenkin  ottanut turhankin voimakkaaksi tavaksi tulla kontaktilta yli ja palata sitten salamannopeasti korjaamaan asia. Kotona alettiin sitten taas vahvistella 2on2offia sohvatyynyllä niin, että lähetän sitä sille loppuasentoon, jossa nenä osoittaa poispäin minusta.

Onneksi on kuitenkin Tanja-koutsi! Eilen käytiin sitten treenaamassa kontakteja ohjatusti ja nyt ollaan taas harpattu suuri askel eteenpäin. Aloitettiin keinulta, koska se on tällä hetkellä helpoin kontaktieste Hilpille, ja opetettiin siinä etupalkan idea koiralle. Eli lelu odottamaan muutaman metrin päähän keinusta ja onnistunutta 2on2offia palkattiin namilla ja vapautettiin sitten lelulle. Hilpi hoksasi jutun idean nopeasti, vain ensimmäisellä toistolla se karkasi lelulle, mutta seuraavilla kerroilla pysähtyi kauniisti odottamaan vapautusta. Tähän saatiin jo kivaa häiriötäkin lisättyä ohjaajan liikkeellä eteen- ja taaksepäin ja koiran fokus säilyi silti edessäpäin.  Sama palkkaussysteemi siirrettiin A:lle ja sehän epäilyksistäni huolimatta toimi myös siinä! Helpottaa huomattavasti kontaktien itsenäistämistä ja häriöihin siedättymistä, kun on toimiva palkkaustapa omatoimitreeneihin.

Seuraavaksi otettiin kaikki kontaktit mukaan radanpätkälle. Vauhti ja kontaktien yhdistäminen toisiin esteisiin toi aluksi omat haasteensa Hilpille, mutta kun ohjaaja on tarpeeksi luottavainen ja muistaa sanoa vahvistukseksi "kiipee" käskyn myös alastulolla, saatiin oikein onnistuneita toistoja aikaiseksi. Tehtiin vaihtelevat kierrokset niin, että itse kävin palkkaamassa namilla kontaktit tai Tanja kävi palkkaamassa kontaktit tai ei palkattu ollenkaan välissä. Nämähän alkavat jo toimia, mahtavaa! Radanpätkään oli ympätty tietenkin myös muita harjoiteltavia asioita, etenkin ohjaajalle, ja alkuvarmistelun jälkeen oli hieno fiilis huomata, miten hyvältä tuntuu, kun saa liikkumisen loksahtamaan kohdilleen. Pitäisi vaan uskaltaa luottaa koiraan, Hilpi on sen kyllä ansainnut.

Pakkasten väistyessä säännöllinen vierailu treenihallilla on tuonut myös helpotusta Hilpin arkisiin touhuihin mörköilyineen. Siellä se saa hyviä kokemuksia vieraista koirista, pääsee mielinmäärin pusuttelemaan vieraita ihmisiä ja tekemään tehtäviä suurella itseluottamuksella. Näiden positiivisten kokemusten uskoisin vaikuttaneen myös lenkkeihin, junnurähinä on jäänyt vähemmälle ja rohkeutta on tullut selvästi lisää epäilyttävien asioiden kohtaamisessa. Kyllä siitä varmasti fiksu koira tulee isona, taitava kontaktikoira ainakin :)



Hilpi on jo iso tyttö!




lauantai 1. helmikuuta 2014

Agimöllit 1.2.2014

Hilpi pääsi tänään taas testailemaan uusia esteitä ja tunnustelemaan kisafiilistä Tamskin koiratallille. Kontakteja ei olla vielä treeneissä radalle mukaan aikaisemmin otettu (eikä puomia treenattu sitten joulukuun), mutta uskaltauduin nyt kokeilemaan ihan möllirataa osittain jo aikataulullisista syistä (jostain syystä meidän kuvaaja ei viihdy tuntitolkulla koiratapahtumissa ;)) ja arvelin, ettei Hilpin vauhti vieraassa hallissa ole niin suuri, etteikö se alastuloja hanskaisi. Ja toisaalta olin utelias näkemään, mitä se ylipäätänsä tuumaa vieraista kontaktiesteistä.

Eka rata menikin kontaktiesteisiin tutustuessa. Hilpille hyvin tyypilliseen tapaan se alkoi kiipeämisjännityksessään tarjota helpompaa toimintoa, eli ylösmenoa alasmenoksi. Puomia ei ekassa startissa päästy yli (sitä kun ei voi tuomarinkaan kehoituksesta huolimatta houkutella siitä yli), tarvittiin tutumpi A rohkeutta kasvattamaan ensin alle. A:llakin ensin Hilpi yritti helpomman kautta, kunnes sitten rohkaistui ja päätti kiivetä yli (videolla leikkasin nämä aika monet yritykset saada namia helpommalla ihan katselijoiden vuoksi). Radalla hosuin myös sen ainoan todella suunnittelemani ohjauksen, päällejuoksun, muurin jälkeen, mutta toisaalta oli ihan hauskaa huomata, että Hilpi rohkeasti haki pimeän putken pään niin kaukaa, vaikkei sitä putkea niin päin olisi kuulunutkaan mennä.

Toka startti olikin lähes heti perään, onneksi. Välissä vähän virettä korkeammalle narupallolla ja sitten mentiin. Puomilla vielä nopea yritys tehdä jotakin helpompaa, mutta jo toisella yrityksellä uskallettiin mennä yli - mahtavaa! A olikin sitten jo tuttu juttu. Mutta huomaa kyllä, että kun alkaa keskittyä itse liikaa johonkin tiettyyn juttuun, tässä tapauksessa kontaktien sujumiseen, niin kyllä muu ohjaus unohtuu täysin. Tällä kierroksella Hilpillä oli myös hitusen enemmän vauhtia, kun alusta kävi tutuksi, joten ohjaajan hosuminen kyllä kostautui tyhminä virheinä. Persjättö alussa oli todella myöhässä (onneksi koiralla jarrut toimii ilman viivettä), muurille olisi pitänyt pikkaisen rytmittää, jotta Hilpi olisi kääntynyt paremmalle linjalle päällejuoksuun ja putkellekin olisi pitänyt tehdä pieni putkijarru. Me ollaan tehty niin vähän monen esteen rataharjoitusta, etten oikein osaa vielä ajatella kisaratoja Hilpin näkökulmasta (olen vain treeneissä tyytyväinen, kun selviydyn sen vauhdissa kolme tai viisi estettä :)). Sellan kanssa kun ehtii lähes mitä vaan ja minne vaan, niin ei ole tarvinnut liikaa päätään vaivata rataantutustumisessa. Mutta onneksi on videot, joita analysoida ja oppia lisää koirasta ja omasta ohjaamisesta. Ensi kerralla enemmän ajatusta siis mukaan!



Nyt jatketaan pakkasten väistyessä kontaktitreenejä omilla tutuilla kontakteilla ja saadaan Hilpille lisävarmuutta niihin. Oma keinu meni jo vajaa viikko sitten kivasti (video kuvattu 27.1.).



Parasta koko epiksissä oli kuitenkin se, miten mukava kisakaveri Hilpi onkaan. Alun muutaman minuutin kuohumisen jälkeen se otti todella lunkisti. Koko kisojen ajan pystyi pitämään sitä hallissa sisällä omaa vuoroa odotellessa, Hilpi vaan makoili tai ihmetteli kavereita, ja kun leikittiin niin siihen keskityttiin täysillä. Huomasin myös odotellessani, että se on oppinut vähän seuraamaan, tarjosi itse sitä :) Tämä on kyllä ihan luksusta! Ne ovat Sellan kanssa kuin yö ja päivä tässä asiassa. Lenkillä ja arkisissa tilanteissa Hilpi kiihtyy koirista ja mörköilee välillä ihmisiä, Sella ei välitä mistään. Paljon ihmisiä ja koiria sisältävässä tapahtumassa taas Sellalla ei tahdo aina pysyä ajatus kasassa, Hilpi on rohkea ja vähät välittää muista, kunhan saa puuhata jotakin kivaa. Saisivat ottaa vähän toisistaan mallia tietyissä jutuissa :)