lauantai 31. elokuuta 2013

Elovenatytöt

Viime sunnuntaina lenkkeiltiin mummolan maastoissa ja tytöt pääsivät poseeraaman niin kauniissa ympäristössä.  Vaikea on valita parhaimpia, siksi näitä taas jokunen on laitettava näytille.




Tuolla on Olli-orava!













Ette löydä mua!









On ne vaan niin kauniita koiria :) Tänään pääsi tyttöjen kauneus myös virallisempaan syyniin ryhmänäyttelyssä kotikonnuilla. Hilpi oli taas takuuvarma esiintyjä, se seisoi kauniisti ja liikkui loikkimatta. Valitettavasti charmilla ei näitä missimittelöitä voiteta. Hilpi sai ihan kivankuuloisen arvostelun (yhdessä henkilökunnan kanssa yritettiin saada selvää siitä, kehätoimitsijan käsiala oli kuin lääkärillä konsanaan), joka vapaasti suomennettuna kuuluu jotenkin näin:

"Kokonaisuudessaan feminiininen, hyvä pää, saisi olla vahvempi (markerad?) leuka, hyvät korvat, hieno kaula, saisi olla enemmän eturintaa, riittävät kulmaukset edessä ja takana, hyvä runko ikäisekseen, mutta tarvitsisi lisää massaa, riittävä luusto, tarvitsee vakautta liikkeisiinsä." PEK1. Äke Cronander, Ruotsi


Kunniapalkinto siis meni taas kerran sivusuun, vaikka kehityskelpoinen tuo kuitenkin näyttäisi olevan. Mutta kun ei meille palkintoja anneta, niin me ostetaan ne sitten itse :) Syötiin siis pullaa (massaa lisää, heh :)) ja Hilpi sai oman possuressun - ansaitusti.


Sella saikin sitten odotella useamman tunnin omaa vuoroaan, eikä ollut vaikea arvata, mikä fiilis tästä seurasi. Sella todella joutui omasta mielestään kehään ja esiintyminen oli sen mukaista. Taisteluvoittona kuitenkin tuloksena ERI ja varsin pikaisesti hoidettu arvostelu kuului näin:

"Good head and ears. Good front. Deep chest. Level back. Good front movement, a little narrow behind at the hocks."     Avo eri3 Annamari Tarjan, Unkari

Sellakin sai suorituksestaan palkinnoksi nakkia :)

Siinäpä taas näyttelyä meille kerrakseen, kasvetaan taas vähän ja katsellaan myöhemmin, josko sopivia tulisi vastaan. Täytyyhän Hilpille ainakin se valio-H käydä hakemassa virallisista, kun ikää on tarpeeksi :).

Onneksi kauneus on katsojan silmässä - omat mussukat ovat aina niitä kauniimpia missejä tottakai.





torstai 22. elokuuta 2013

Uusia juttuja, vanhoja tuttuja ja loppukesän riemuja

Pennun elämän seuraamien on niin mahtavaa, kun uusia elämyksiä ja asioita tulee vastaan niin usein. Viimeisen viikon sisään Hilpi on kokenut taas kaikkea uutta ja Sella taas on päässyt riemuitsemaan turhan vähälle jääneistä metsätouhuista. Isännän kanssa ollaan nimittäin viime päivinä kunnostauduttu aktivoimaan koiria metsälenkeillä jälki- ja etsintäpuuhilla. Hilpi pääsi kokeilemaan ekaa makkarajälkeään ja Sella muistelemaan, kuinka kivaa jäljen seuraamien ja aarteen löytäminen onkaan. Lisäksi ollaan leikitty piilosta, voi sitä vauhdin hurmaa, kun nuo kaksi juoksevat pitkin metsiä :) Olin ihan kokonaan unohtanut, että nämä ovat niitä puuhia, joista Sella todella syttyy. Pitää muistaa höpsötellä näitä juttuja useamminkin, Sellan iloista ilmettä on niin hauska katsella. Hilpikin on osoittautunut varsin eteväksi etsijäkoiraksi ainakin intonsa puolesta, tosin vielä se ei nenäänsä ihan niin hyvin hoksaa käyttää. Tehtiin myös pennun kanssa esineruudun alkeita, lelun etsiminen oli siitä superkivaa! Ja nätisti lelu palautui takaisinkin, se on kyllä lapsinero :)




Uusia kokemuksia tarjoiltiin eilen myös hieronnan merkeissä. Sella pääsi hoidattamaan selkäänsä, jumeja kun löytyi nyt aikaisempaa enemmän (liekö syynä tuo taklaileva pikkuotus). Tämä sujuikin jo rutiinilla, väsytystaisteluajat hieronnan kanssa taitavat olla ohi, huoh. Nyt kelpaa taas juosta! Hilpi pääsi siinä ohessa myös harjoittelemaan hierottavana oloa. Rauhoittuminen oli, yllättäin, aikamoisen vaikeaa, mutta nätisti se antoi lopulta käsitellä itseään. Lapsiharjoitusta saatii samalla myöskin, kun käytiin ennen hierontaa Jennyn ja poikien kanssa lenkillä. Kovasti Hilpiä kiinnosti pienten poikien touhut ja niiden kanssa juoksentelu, kunhan eivät innostuneet liikaa silittelemään. Yksi päivä saatiin lapsikontakteja myös ihan kotiovella, kun naapurin tytöt tulivat soittamaan ovikelloa ja halusivat koiria silitellä :) Tämähän tuli kuin tilauksesta tähän mörköilyn helpotukseen, sillä Hilpistä kaikki meille tulevat vieraat ovat ihania!

Alkuviikosta treffattiin iltahämärissä vanhaa kaveria Diiva-collieta, joka valitettavasti on naapurista muuttanut pois. Olipas tytöillä hauskaa taas pitkästä aikaa keskenään!







Diiva 10kk, kieli poskella :)



Viime sunnuntaina käytiin myös misseilemässä match showssa, jotta päästiin testaamaan tuleva näyttelypaikka Kaupin vinttikoiraradalla. Osallistujamäärä ei päätä huimannut ja harmillisesti Hilpi olikin ainut isojen koirien pentu. Harjoitusta saatiin kuitenkin kivasti muun muassa mittauksesta, sitä kun virallisissakin kehissä voi tämän pikkuneidin kohdalla tapahtua. Hilpi esiintyi kyllä yksinäänkin oikein sievästi ja pääsi onneksi vielä BIS-kehään harjoittelemaan lisää. Sella taasen oli kuin mikäkin pahainen kakara omaa vuoroaan odotellessa, riekkui minkä kerkesi. Ehkä riekkumisessa oli hyvääkin, kehässä se nimittäin liikkui  ruohoalustalla yllättävänkin vauhdikkaasti. Seisominen oli sen sijaan supermälsää sen mielestä, kuten yleensäkin. Ihmeitä kuitenkin tapahtuu, ja Sella olikin isojen aikuisten sinisten ykkönen - se kun ei ole koskaan voittanut missimittelöissä mitään :) Valitettavasti meillä ei ollut varahandleria matkassa mukana, joten Sellaa ei loppukilpailuun saanut mukaan. Hilpi jaksoi BIS-kehässäkin pönöttää ihan kivasti ja antoi kolmen tuomarin tutkia hampaansa mukisematta. Loppujen lopuksi Hippiäinen valittiinkin koko shown kauneimmaksi koiraksi, tuomarin mukaan siitä näki jo kehään astellessa sen olevan voittaja-ainesta, heh :) Iloitaan nyt tällaisesta epävirallisesta menestyksestä, virallisissa sitä ehkä saa odotella vielä jonkun aikaa.

Tytöt ylpeinä pokaaleistaan



Mutta onpa tuo pentu vaan ihmeellinen, mitä tahansa se tekee, sillä on aina kunnon asenne mukana. Viikkotreeneissä tosin tuli taas havahduttua siihen, että vaikka koira osaa, niin ohjaaja ei. Saksalaiset jo sujuivat koiran puolesta takaakiertoon yhdistettynä, mutta ohjaaja oli kyllä niin kankea niissä, huoh. Sylkkäreitä muisteltiin myös pitkästä aikaa, mutta ongelmaksi muodostui se, ettei Hilpi tule tarpeeksi käteen. Esteen kanssa ne olivat helpompia, se on oppinut aika hyvin niitä hakemaan jo. Mutta testattuani asiaa Sellan kanssa täytynee taas todeta, että taitaapi vika olla ohjaajassa taasen. Lopuksi tehtiin jo aika konstikasta kuuden esteen radanpätkää valsseineen ja sivuirtoamiseen, mutta koira toimi hienosti! Tanja oli käynyt taas Janita Leinosen opeissa ja sieltä nyt otettiinkin uusia ideoita palkkaamiseen. Treenit tehtiin kaikkineen niin, etten itse palkannut koiraa lainkaan, vaan palkka vain lentää sille jostakin taivaasta (huomaamattomasti apuohjaajalta). Tämä tuntui toimivan Hilpille kivasti, vaikkei se aina ihan huomannutkaan lelua. Irtoaminen tuskin tämän kanssa tulee ongelmaksi, hanskassa pysymisen kanssa voi olla toinen juttu... Vahvistellaan vielä kuitenkin sitä, että se menee aina ensin lelulle, eikä jahtaa ohjaajaa.

Jotta ei tulisi pelkästään kehuttu tuota lapsosta, niin tunnustettakoon, että meidän tokojutut on kyllä enemmän kuin vaiheessa. Hilpi on kaiken uuden äärellä itse asiassa jopa taantunut näissä jutuissa. Istuminen kovassa vireessä on hankalaa ilman käsiapua ja se lempparijuttu, maahameno, on unohtunut täysin. Oli käsky mikä hyvänsä, Hilpi tarjoaa tällä hetkellä peruuttamista. Se on vasta opittu ja se on kivaa :) Noh, kaikki aikanaan. Olihan minulla ajatus, että se jo perusasennon osaisi, jotta voitaisiin aloittaa seuraamista, mutta katsellaan sitä sitten myöhemmin :)

Ihanan aurinkoisia iltapäiviä on nyt vietetty, syksy on kuitenkin ihan tervetullut jo lämpimän kesän jälkeen! Tässä vielä pieni video tämänpäiväisestä ilottelusta rannalla.


torstai 15. elokuuta 2013

Hyvä treeni - parempi mieli

Päivät menevät nyt kovalla tohinalla eteenpäin, kun paluu arkeen on tapahtunut. Tai ainakin omistajalla, täällä kotona sen sijaan taitaa olla tylsempää. Hilpi selvästi ikävystyy roskiksen tonkimisen jälkeen makuuhuoneessa ja onkin päivittäin apinoinut itsensä portin yli Sellan kaveriksi. Siinä sivussa se on askarrellut uuteen kuosiin niin meidän ihmisten reput kuin koirien treenikassinkin. Kyllä se on noiden tekstiilien perään ihan mahdoton :P

Yksin on ihan mälsää olla kotona, onneksi on kaveri.
Viikonlopun kisat olivat taas sellaiset, että nyt on tehtävä todella ryhtiliike Sellan kanssa treenaamisessa. Sella oli aivan kuutamolla ekan radan, tokalla radalla ohjaaja oli vuorostaan pihalla ja unohti reitin (ekojen joukosssa starttaaminen ei ole minun juttuni :P) ja viimeiselläkin pakka hajosi jo alussa Sellan törkeästä lähtövarastuksesta, kyllä harmitti! Sellan estevarmuus ja keskittymiskyky olivat jossakin aivan kadoksissa, liekö taas uusi kisapaikka sitä jännittänyt myös. Onneksi on palattu arkeen ja päästään taas säännöllisesti treenaamaan, niin ehkäpä se siitä. Ominemme taidetaan alkaa tehdä vain jotakin lyhyttä, usein palkkaamista sisältävää tekniikkatreeniä joka kerta, niin ehkäpä sitä itseluottamusta saa kasvatetuksi näin molemmille.

Agilitymasennus ei onneksi kauaa kestänyt, kun maanantaina päästiin pennun kanssa treenaamaan. Viime viikolla jäi treenit väliin, joten pikkuneiti oli taas kentälle päästyään niin intopiukassa. Siinä on onneksi se ero Sellaan, että se pystyy keskittymään. Tehtiin alkuun meille hankaluuksia tuottanutta saksalaista niin, että viriteltiin verkko avuksi toiseen siivekkeeseen. Ja aika pian tuo hoksasi lukita hypyn, vaikka itse jo liikuinkin toiseen suuntaan. Se on niin fiksu otus, ohjaaja saisi olla vaan varmempi tekemisissään. Myös päällejuoksuja alettiin treenata, niissäkin verkko tai ekstrasiiveke apuna, jotta Hilpi ymmärsi hakea esteen. Hilpi, ryhmänsä juniori, sai myös kunnian toimia Tanjan ja Nanon häiriökoirina. Treenattiin siis yhtä aikaa vierekkäisillä hypyillä hypyn tarjoamista. Ja pentuhan teki töitä kaverista huolimatta. Se on kyllä uskomaton otus tuon työskentelymoraalinsa suhteen :) Lopuksi vielä rilluttelurataa, mihin sisällytettiin pussi uutena esteenä. Muutaman kerran pussinsuuta raotettiin, mutta kauaa ei apuja tarvittu, kun tuo salama sujahti jo sieltä läpi itsestään. Hilpillä vauhti kiihtyy kyllä helpoilla pätkillä niin paljon, että ohjauksen kanssa saa olla tosi huolellinen. Ja mulle tulee kiire, ihanaa! Olen ihan täpinöissäni tuosta pikkukaverista, se on niin mainio. Agitreenien päälle tehtiin vielä ohjaajien fysiikkatreenit, Takuilla ollaan pian huippukunnossa :)

Sellan kanssa treenattiin vuorostaan eilen kaatosateessa (onkohan tämä ensioire tuosta hurttas idiotus (suom. koirahulluus) -taudista ;)). Olin kyllä iloinen, että tuo prinsessa ylipäätään suostui tekemään jotakin siinä kelissä ja saatiin muutama onnistunut kontakti ja lätäkkökepitkin menivät lopulta :) Unohtuivat työkiireetkin tuossa touhussa, hyvä niin!


Stuck on you :)

keskiviikko 7. elokuuta 2013

On the road

Tytöt ovat päässet taas viettämään reissulassien elämää viimeiset viisi päivää. Ollaan nimittäin matkattu Suomea halki sukuloimassa. Ensimmäisenä etappina Joutsan mummola. Koirat pääsivät elämään kunnon maalaiselämää ja nauttimaan maatilan tuoreista antimista (Hilpi, syö kaiken mahdollisen ja vatsa kestänyt tähän mennessä kaikki herneistä karviaisiin + kaksi mummoa herkkuineen ;)), uimisesta (Sella), veneilystä ja saarten tutkimisesta sekä huolettomasta hihnattomasta elosta.

Zorro kuntokoulussa

Samikset vol 1

samikset vol 2

puikkonokkien puikkonokka :)





Hilpi 8kk


Mulle maistuisi tuokin...

... nimittäin herne.

Hilpille maistuu kaikki vihreä.. 

Sellalle taas uinti ja kieriminen.



Hilpi snorklaa


Seuraavaksi muututtiin maalaishiiristä kaupunkilaishiiriksi ja otettiin nokka kohti Imatraa ja seuraavaa mummolaa. Oltiin muun muassa turisteina seuraamassa kosken laskua ja päästiin tapaamaan isännän uutta serkkua. Pikkukaveri ei ollut moksiskaan isoista koirista, vaikka synnyinmaassaan Filippiineillä eläimet ovat vain elintarvikkeita. Sella joutui lopulta pallopelissä jäähylle, kun haukkuminen meni jo yli ja pallonkin se puhkaisi, mutta Hilpi osasi leikkiä oikein nätisti vilkkaan ystävänsä kanssa.


Kuvaa meitäkin, äläkä vaan tuota koskea!

Onko tää Olli karhu vai koira?

Heitä jo se pallo!



Imatraltakin löydettiin oma biitsi :)


Kotona vähän väsytti koiruuksia. Välillä sitä aina miettii, että kuinkahan Sella on sopeutunut elämään toisen, varsi huomionhakuisen, koiran kanssa, kun se itse on niin vaatimaton luonne. Kyllä reissussa taas kuitenkin huomasi, että ne ovat kyllä ihan paita ja peppu, ihanat.

Hilpi käy myös tyynystä.
Lomailun ohessa ollaan myös treenailtu kaikkea pientä, joka päivä 5 minuuttia, kuten Tanjan meidät haastoi. Omistaja on hakenut inspiraatiota Silvia Trkmanilta ja Hilpi on päässyt temppukouluun, tästä voisin kirjoitella oman jutun joskus. Takajalat alkaa jo löytyä, jee! Sellan kanssa kokeillaan myös uutta motivointikeinoa, nameja sisältävää lelua, ja kovin intopiukeassa se tuntuu lelusta toistaiseksi olevan. Sunnuntaina taas skabaillaan kolmen startin verran, toivottavasti intoa löytyisi myös radalla. Kisailusta puheen ollen, viime päivinä on tehty taas tuttavuutta myös näyttelyhihnaan molempien kanssa. Olen nimittäin huvikseni ilmoittanut koirat Tampereen ryhmikseen kuun lopussa. Hilpi pääsee vielä juuri ja juuri pentuilemaan ja Sellastakin on kerta vuoteen ihan kiva jokin arvostelu saada. 

Loppuun vielä laitan videon meidän "keinuharjoittelusta". Ideana siis vain tehdä kovista äänistä mieluisia, ja Hilpiltähän tuo käy. Sen mielestä Sellan pitäisi pikemminkin asiaa harjoitella ;)