torstai 18. heinäkuuta 2013

Hoidossa, treeneissä ja sm-nollatili avattu :)!

Viime viikon omistaja oli reissussa ja koirat mummolassa hoidossa. Tiedossa oli toimistopäivä ja pihalla köllimistä. Tytöt olivat olleet kiltisti, ja kotiin oli kiva palata, kun oli niin riemuisa vastaanotto!




Hilpille maistuvat mustikat :)
Nuhjaajat





Päiväunet pihalla.
Lomailureissulla saivat koirat leikkiä myös peltojäniksiä. Ei oteta tuota peltojen tallomista tavaksi, se oli ainutkertaista hupia vain :)



Kotiin palattua Hiipula pääsi tekemään kotiläksyjä. Koostin puuhista videon kivaksi muistoksi. Tuuliäänet videolla ovat enemmän kuin häiritsevät, mutten löytänyt mitään sopivaa taustamusiikkiakaan videolle. Hienosti Hilpi kyllä lukee jo ohjauksia, vaikka ne eivät niin huolellisia olisikaan. Välillä tosin putket vievät mennessään ja unohtuu katsoa, mitä näytetään :)


Sellan kanssa tehtiin rengastreeniä, se kun on viime kisoissa aiheuttanut harmaita hiuksia. Keskiviikkona suunnattiin sitten Tampereen Eteläpuistoon iltakisoihin hyppyratoja kokeilemaan. Tuolta puistosta on kyllä kaikenlaisia muistoja meidän kisauran varrelta, häiriöherkälle koiralle ei ehkä paras paikka :). Mutta lähes tasan kolme vuotta sitten sieltä aloiteltiin myös koko kisaaminen. 

Molemmilla radoilla oli renkaat, mutta ei ongelmia suorituksissa, jes! Eka rata oli aikamoista piirin pyörimistä ja Sellaa sai hoputtaa minkä kerkesi. Alusta oli taas erilainen eikä vire oikein kohdallaan, mutta tunnollisesti Sella suoritti radan virheettömästi. Olin varma, että yliaikaa olisi tullut rutkasti, mutta ilman sen suurempia kaarroksia etenemäksi tuli kuitenkin 3,78 ja yliajaksi pikkaisen harmittavat 18 sadasosaa :P Huipputyytyväinen ei rataan voinut olla, mutta siitä sai kyllä tsemppiä seuraavaan koitokseen.

Toisella radalla päästiin sitten irrottelemaan Mujusen pitkillä suorilla ja esteväleillä. Radalla oli oikeastaan yksi ainut kohta, mikä etukäteen vaikutti aikamoiselta ansalta, nimittäin renkaan jälkeinen putkensuu. Hyvistä suunnitelmista huolimatta olin kohdassa itsekin aivan liian myöhässä, kun en uskaltanut vedättää kepeillä tarpeeksi, mutta viime tipassa tilanne pelastui. Jokseenkin tahmealla radalla paras kohta oli takaakierrot, jotka Sella suoritti kivan näköisesti. Maaliin tultiin siis virheettömällä suorituksella ja Mujusen armollisten etenemien myötä tuloskin oli komea -10,43 ja sijoitus 9/48. Ensimmäinen nolla ensi kesän sm-kotikisoja ajatellen on nyt saavutettu, aikas mukava ajatus! Ja hyvältä tuntuu myös se, että tosiaan voidaan saada virheettömät suoritukset myös kahdella peräkkäisellä radalla, eli tuplanolla ei ehkä ole aivan mahdotonta saavuttaa. Ei me niitä nollia kuitenkaan lähdetä oikein metsästämällä metsästämään, treenatakin pitäisi jaksaa muuten paljon motivoituneemmin. Kisaillaan nyt silloin tällöin ja nautitaan onnistumisista ja yhdessä tekemisestä ja jos sen sivutuotteena nollia vielä syntyisi, niin mikäs sen parempaa.   



Nahkoja, tai skinhead-lassieita, kuten puistoon eksynyt laitapuolen kulkija pehkonsa kanssa kommentoi, oli eilen edustamassa kivannäköinen värisuora :):

Zini, Sella ja Aino jäähdyttelemässä :)
Sella oli urakkansa jälkeen aikamoisen väsynyt, kisaturisti Hilpissä sen sijaan virtaa tuntui aina vaan riittävän. Pentu oli niin tohkeissaan mukana lenkeillä ja jätti haukkumisenkin tällä kertaa vähemmälle. 
 


sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Agirotufiiliksiä

Oli ihan pakko näin aamutuimaan kirjoitella muutama ajatus eilisistä kisoista, joista jäi kyllä huippuhyvä mieli! Sella  <3. Olín ihan varma, ettei me päästä ruohoalustalla liikkumaan mihinkään ja meno on yhtä tahmeaa kun keskivikkon epiksissä, mutta maaliin saavuttiinkin hegästyneinä ja superiloisina! Prinsessa-Sellalle sopii pehmeä alusta, sillä ponnistusvoimaa löytyy (kiitos Hämeenlinnan maneesitreenien :)). Eka rata oli Saviojan käsialaa, ja siihen sai hyvän tuntuman jo tutustuessa. Vähän jännitti etukäteen pimeä putken pää ja niisto-kuvio, kun ollaan niin vähän treenattu viime aikoina tuollaisia, mutta niistä selvittiin hienosti. Hylly tulikin sitten aivan typerästä omasta virhehuitomisesta, pöh. Mutta kontaktit, ne oli kyllä hienommat kuin koskaan! Turhaan en käynyt pysäyttelemään niillä, mutta eipä vain roiskittukaan menemään alastuloja - hyvä Sella! Pitkiä kaarroksiakin radalta löytyy, mutta kaiken kaikkiaan meno tuntui sujuvalta.



Ennen seuraavaa starttia olikin sitten luppoaikaa reilut kahdeksan tuntia, käytiin välillä kotonakin nukkumassa. Pitkästä päivästä ja kaiken kukkuraksi lähtömyöhästymisestäkin huolimatta Sellalla oli kohtuu hyvä fiilis myös toisella radalla, kartturilla ei vaan keskittyminen enää ollut parhaimmillaan. Ajoitus ei oikein natsannut ja tuli hosuttua keinulla ja renkaan ohjauksen kanssa hyllyn arvoisesti. Harmi sinänsä, sillä etenemä olisi Harri Huittisen radalla ollut enemmän kuin kohtuullinen ja rata oli yhtä kohtaa lukuunottamatta jokseenkin helppo. 

Kaiken kaikkiaan tapahtuma oli kyllä kokemisen arvoinen. Vanhoja tuttuja oli kiva tavata pitkästä aikaa ja meidän porukalla oli kivaa! Tilda ja Maiju debytoivat loistavasti agiradoilla, Jennyn ja Lilyn meno oli myös hienoa katseltavaa ja Maarit ja Aino tekivät hienon nollan ja tulivat vielä avo-sm finaalissa sijalle 6. Vau!



Agiliitelijät päivän urakan jälkeen
Sellan hyvä mieli jatkui tänäkin aamuna. Se palautteli ensin uimalla ja sen jälkeen esittelemällä Hilpille kunnon vauhtikoukeroitaan. Jos viime viikoilla on ollut sellainen fiilis, että pitäisikö jättää ihan höntsäilyksi vaan sen kanssa koko agility, niin tänään on taas sellainen olo, että ehkei me ihan vielä luovutetakaan :)  Täytynee vaan jättää turha stressi ja hampaiden kiristely pois ja mennä iloisesti niillä eväillä mitä löytyy.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Mukana arjessa

Tärkeintä koiran kanssa elämisessä on mielestäni se, että arki on sujuvaa ja huoletonta. Lähestulkoon aina hyvin käyttäytyvä koira on se, millaisen minä haluan. Siksi ehkä collie rotunakin miellyttää niin paljon, mutta viime aikoina on muistettu Hilpin kanssa näitä taitoja myös harjoitella, mikään kun ei tule itsestään.

Viime lauantaina lähdimme Hilpin elämän toiselle kaupunkikävelylle. Aloitettiin kierros Eteläpuiston agikisoista, jossa viihdyttiinkin tunnin verran. Hilpillähän on tapana kiihtyä vieraista koirista ja etenkin haukkuvista sellaisista, joten tähän saatiin hyvää harjoitusta. Kivasti pentu tarjosi myös noin vilkkaassa ympäristössä "parkitusta" eli maassa makoilua, mitä olen treeneissä koittanut jatkuvasti vahvistaa, vaikka aina silloin tällöin pieniä haukahduksia ilmoille päästikin. Mutta mitä pidempään kentällä oltiin, sitä rauhallisemmaksi se kävi. Hyvä näin.

Seuraavaksi jatkoimme kohti keskustaa ja vilkkaimpia ostosreittejä. Tässä selvästi aluksi näkyi, ettei olla juurikaan tuollaisessa liikenteessä ja väenpaljoudessa kuljettu - Hilpi liikkui kovin matalana ja ilmeestä näki, että vähän jänskättää. Parasta kuitenkin oli se, miten nopeasti pentu pääsi yli jännityksestä ja torilla ja linja-autoasemalla seisoskellessa ryhti taas suoristui ja ihmisiä olikin vain kiva katsella. Vierailtiin myös isännän työpaikalla dna-kaupassa ja alkuepäröinnin jälkeen myös siellä pystyi liikkumaan häntä heiluen ja takahuoneessa saattoi ottaa jo pienet päivälevotkin. Lopuksi suuntana satamatori ja mansikkaostokset - Hilpi olisi halunnut kyllä mieluummin ostaa porkkanoita.

Loppu viikonloppu vietettiin Lahdessa ja saatiin taas erinomaista lapsiharjoitusta "serkkujen" kanssa. Meidän colliet eivät luonnostaan ole olleet superlapsirakkaita - Hilpinkin vauva-aikojen lapsi-intoilu on tottumuksen puutteessa vaihtunut vähän epäilevämpään asenteeseen. Mutta selvästi lasten kanssa aikaa viettäessä löytyi yhteinen sävel ja kolmevuotiaan serkkupojan kanssa pihalla puuhailtiin yhtä jos toista. Ja kuinka nätisti Hilpi osasikaan olla - ei hyppimistä, haukkumista tai väkisin naaman nuolemista kummankaan lapsen kanssa (aikuisten päälle hyppiminen kun on sen huono tapa numero yksi :P). Sella oli tietysti takuuvarma silityshauva, se suhtautuu myös ihanan lempeästi näihin lapsiin, vaikkei se yleisesti lapsista niin välitäkään.

Jos ei hypitä päälle, niin sitten nuollaan naama :)

etanankeräilijät

Minä voin vahtia tätä kaveria.

Pihavahdit

Kiltti Sella.

Kesäiset arkiaamut ovat kyllä vapaapäivinä ihania. Sella alkaa vihdoin selviytyä juoksuhorroksestaan ja aamuisin se ei muuta tekisikään kuin uisi. Lähes joka aamu ollaankin suunnattu läheisen järven rannalle nauttimaan lämmöstä ja viilentävästä vedestä. Hilpi ei vielä uimataitoihinsa luota, mutta iloitsee sitten muuten vaan. Tässä videolla tämän aamun touhuja.

Treenailtu ollaan myös jonkin verran molempien kanssa, niistä voisi kirjoitella joskus taas oman juttunsa. Lyhyesti koottuna Sellan kanssa vaihdettiin kriteeriä kontakteilla (nenäkosketus jätettiin pois, pelkkä tassukosketus riittää sillä) ja Hilpin kanssa on treenailtu putkitekniikoita ja nautittu vauhdista. Lauantaina mennään Sellan kanssa pitämään hauskaa agirotuun ilman sen suurempia tavoitteita tai odotuksia. Motivaatio on vähän hukassa sen kanssa meillä molemmilla, mutta etsiskellään sitä tässä rauhassa :)

Pääasiassa otetaan siis rennosti ja nautiskellaan kesästä koko porukka -satoi tai paistoi :)