perjantai 23. marraskuuta 2012

Fyssarilla

Eilen Sella pääsi (tai ehkä omasta mielestään joutui) Karhumäen Elinan käsittelyyn, eli ensimmäistä kertaa oikein fysioterapeutin hoitoon. Etukäteen jännitti kyllä, että tuleeko koko touhusta taas yhtään mitään Sellan käsiteltävyyden tuntien. Vaan kuinka ollakaan, Elina oli kyllä niin taitava ja topakka koirankäsittelijä, että koko koira saatiin tutkittua ja hoidettua läpikotaisin.  Ja löytyyhän niitä jumejakin, kun kunnolla tutkitaan. Elina huomasi jo liikkeitä katsoessaan, että Sella niiaa eli keventää etupäätään liikkuessaan ja tarkemmissa tutkimuksissa lapaluiden välistä ranka oli melkoisen jumissa. Laserilla irrotettiin sitten ylimääräiset kuonat sieltä ja hieronnalla rankaa avattiin. Laser oli ihan Sellan lempijuttu, siinä se jopa rentoutui vähän, kun taas painelu teki selvästi joistain kohdin kipeää ja aiheutti väistämättä pakoreaktion. Niska oli neidillä myös aivan jumissa vasemmalta puolelta, mikä oli kyllä hassua ottaen huomioon, ettei me juuri tokoseuraamista harjoitella. Kontaktinhakuinen koira selkeästi, tuumi fyssari :). Lihakset olivat kauttaaltaan aika kireät, mutta Elina sanoi, ettei ole tavannut agilitykoiraa, jolla ei olisi näin. Kotihierontakin niihin auttaa kuulemma varsin hyvin. Mitään sen ihmeellisempiä kummallisuuksia ei Sellasta kuitenkaan löytynyt, joten yksi käyntikerta yhdistettynä kotijumppa- ja venytysohjeilla riittänee pitämään rangan taas paremmassa kuosissa. Ehkä ensi keväänä mennään sitten uudestaan Elinan luo. Nesteytystä Sellalla tulisi kyllä lisätä, sillä se vaikutti aika kuivalta.

Sella oli Elinan mukaan sopivassa lihaskunnossa ja rakenteeltaan melko optimaalinen, etenkin agilitya ajatellen. Se on pienikokoinen, mutta riittäväjalkainen, runko ei ole liian pitkä, mutta ei liian lyhytkään, ja kulmauksia löytyy, joten selkä ja vatsalihakset pysyvät hyvässä kunnossa pitkälti itsestään. Toki näitä nyt ohjeistettiin vahvistamaan ja päivä- ja viikkorutiineihin lisäämään erilaisia fysiikkaa huoltavia pikkujuttuja. Elinan mielestä agilityn treenaamiseen riittää aivan hyvin yksi tai kaksi kertaa viikossa ja käyttää sitten muun mahdollisen treeniajan koiran fysiikkatreeneihin. Jumppapallon ostoa meille suositeltiin tasapainoharjoituksiin, kuten myös peruutustempun opettamista. Tärkeimpiä harjoituksia ovat kuitenkin sisimpiä lihaksia kehittävät askel askeleelta kävelyt, eli pitäisi opettaa koira kävelemään hiljaa minuutin putkeen ensin tasamaalla ja sitten ylä-ja alamäkeen. Katsotaan miten harjoitukset lähtevät sujumaan :)

Kaiken kaikkiaan oli kyllä hintansa arvoinen hoito ja samalla puolentoista tunnin luento koiran hyvinvoinnista! Sellalle vaikeinta tuntuu asiassa loppujen lopuksi olevan se, että pitää nyt mennä kaksi päivää pelkkiä pieniä hihnalenkkejä, jotta paikat palautuvat käsittelystä. Tekisi niin kovasti mieli leikkiä ja ehkä myös vähän jahdata pupua puistossa :) Kipeältä tuo otus ei kyllä vaikuta lainkaan, ehkäpä se on nopeasti palautuvaa sorttia...


tiistai 20. marraskuuta 2012

Valoa kohti!

Pitkästä aikaa tekee oikein mieli jotakin kirjoittaa ylös treeneistä. Talvikausi on aloitettu kolmisen viikkoa sitten ja uusi treeniryhmä on tuonut mukanaan myös uutta intoa. Koutsit Lotta ja Laura ovat kyllä oikeita tekniikkataitureita, mutta osaavat onneksi myös avata terminologiaa ja askelkuvioita meille tallustelijoillekin.  Takkula tuntuu treenipaikkana olevan ihan Sellan mieleen, tekonurmi alkaa jo pitää tassujen alla ja lämpimän odotustilan koppiin ryömiminen sujuu jo jotenkin. Motivaatiota treeneihin on myös tuonut se, että olen uskaltanut ottaa jo kokonaisia kontakteja mukaan radalle ja ne ovat pitäneet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta! Targetin häivyttäminen olisi nyt operaatio numero 1, kunhan vain saisin aikaiseksi varata omia treenivuoroja. Tässä asiassa täytyisi vain malttaa antaa tilaa koiran omalle oivallukselle eikä vahingossakaan palkata väärästä suorituksesta. Helpommin sanottu kuin tehty minun maltillani.

Tänään Sella oli kyllä taitava omasta tumpeloinnistani huolimatta. Se selvästi yritti koko ajan parhaansa eli pysyi kuulolla, mutta eteni niin vauhdikkaasti kun pääsi. Kepit olivat ihan super joka kerta kuten myös käännökset! Nyt pitäisi vaan alkaa kehittää omaa ymmärrystä koiran linjoista, jotta voitaisiin haaveilla jopa kisamenestyksestä kolmosissa. Potentiaalia meissä kuulemma on, mikä oli enemmän kuin mukava kuulla!

Torstaina on Sellan eka fyssarikäynti. Toivon todella, ettei se menisi hukkaan ja neiti saataisiin käsiteltyä kunnolla. Toivottavasti mitään ihmeellisyyksiä ei kropasta kuitenkaan löydy.

Lunta jo kovasti odotellaan tähän pimeään ja sateiseen syksyyn. Jäälenkit ovat Sellan mielestä parasta talvessa, toivottavasti niitä päästään tekemään myös täällä Tampereella tänä talvena!