torstai 18. lokakuuta 2012

Tavallista pidempi päivälenkki

Sella pääsi ensimmäisen syyslomapäivän kunniaksi oikein kunnon lenkille Helvetinjärven kansallispuistoon. Matkaa kertyi yhteensä reilu 19 kilometriä. Matkan varrella löytyi myös se pitkään kadoksissa ollut leikki-Sella ja Tilda-kaverin kanssa matka taittuikin rattoisasti välillä sammalmättäillä spurttaillen ja painien :) Urheasti prinsessa selviytyi myös kuralätäköistä ja liukkaista pitkospuista!



vaanija







perjantai 12. lokakuuta 2012

Leikkitreenejä ja syyskuvia

Palkkausasioiden kanssa ollaan nyt painiskeltu ja jotakin edistystä on myös viime treeneissä tapahtunut. SDP:llä ollaan oltu nyt kaksi kertaa sitten viime kuulumisten. Viikko sitten omalla ajalla treenailtiin lähinnä lelun kanssa ennakointeja valsseilla ja tein muutaman hyppytekniikkaharjoituksen. Kivasti aina treenien alussa Sella palkkautuu kyllä lelulla, mutta vire ei vaan kestä ja heti kun nakit kaivetaan esiin niin mieluummin niitä sitten haviteltaisiin. Hyppytekniikkatreeni oli kyllä erittäin onnistunut lelupalkalla (iso patukka). Sella vaan tuntuu aina kiinnostuvan juuri maailman hankalimmista palkkaleluista, kuten frisbeestä tai suuresta juuttipatukasta :P. Päivin ohjatulla tunnilla onnistuin aikamoisen hyvin pitämään tauoilla vireen yllä leikittämällä ja Sellan vauhti ja irtoaminen (vaikkakin väärille esteille) yllätti myös koutsin. Yhteislähdöt ja uusi tapa kuiskata Sellalle ennen lähtöä "Mennäänkö? Oletko sä valmis?" selvästi lisäävät myös innostusta, tosin myös haukkumista. Koko aikaa Sella ei jaksa lelusta olla niin kiinnostunut, mutta namipalkkaan siirryttäessäkin palkan olen nyt antanut pienen jahtaamisen jälkeen, mikä tuntuu vireen kannalta toimivalta!

Omissa treeneissä maanantaina myös kontaktitreeni näytti jo tuottaneen tulosta eikä Sella tehnyt oikeastaan virheen virhettä puomin päässä kosketusalustan kanssa. Lisäksi treenattiin taas niitä valsseja ja poispäin käännöksiä Janita Leinosen malliin -  taas meille kasa kotiläksyjä :) Sella myös osoitti omaavansa hieman luonnetta, kun hänen radalleen kesken kaiken eksynyt Pirkkis sai aikamoisen häädön pois. Osaa näköjään Sellakin olla narttumainen halutessaan :)

Eilen oltiin taas Lempäälässä ja voi kuinka vaikeata Sellan motivoiminen taas omalla ajalla olikaan! Ei se vaan leikkinyt oikeastaan yhtään ja olin jo ihan luovuttamassa ennen Päivin radalle menoa. Ainut suht toimiva juttu oli taas nenäkosketukset kontakteilla, mitä otettiin nyt kovemman vauhdin kanssa ja tein jopa häiriöksi persjättöä puomin jälkeen. A:llakin kosketukset onnistuivat, mutta keinua Sella ei oikein tajunnut, kun sitä ei mentykään kokonaan. Asentoa siis vielä pitäisi kotona treenailla, jotta se yhdistyisi koske-sanaan. No mutta radalla Sella kuitenkin yllätti, kun vauhtia olikin ihan kohtuullisesti ja ohjaaja sai oikeasti keskittyä oman liikkeensä hiomiseen. Toivoa on siis edelleen, kunhan vaan ohjaaja oppisi ajoitustaan tarkentamaan :) Leikkiharjoitukset jatkuvat, on niistä ainakin jotakin hyötyä ollut!

Tänään päästiin nauttimaan edes suht kelvollisesta syyssäästä ja Sella pääsi perheretkelle Pyynikin harjulle. Kerrankin kamera tuli mukaan ja sain napatuksi muutamia ruskaposeerauksia. Sella kyllä on jo kehittynyt aika ammattitaitoiseksi malliksi, niin hienosti neiti aina poseeraa kuvissa! Ja onhan se kyllä kaunis koira <3 Kuten tavallista, kameran akku loppui ennen parhaimpia kuvauspaikkoja, joten uutta kuvausreissua voisi jo suunnitella :)







Happamia! -sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ihme kyllä Sellalle maistui :)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Agilityajatuksia

Hitsi vie kun voi olla agility vaikea laji! Uudessa treeniryhmässä aloitettuamme on oikeastaan tuntunut siltä, kuin ei oltaisi koskaan aiemmin agilitya tehtykään. Ollaan saatu kyllä Minna-koutsilta huimasti uusia näkökulmia lajiin, mikä tarkoittaa käytännössä paljon uuden opettelua ja pienoista kaaosta mielessä. Täytyy tässä nyt kirjoitella pientä yhteenvetoa tähän mennessä esiin tulleista jutuista meidän kohdalla, jotta niitä muistaisi sitten treenaillakin. Tällä hetkellä tosin ensimmäinen toive olisi, että Sellan valeraskaus menisi pian ohi eikä aiheuttaisi sen suurempia harmeja tähän syksyyn.

        Ensinnäkin palkkaustekniikkaa olisi opeteltava saamaan virettä nostattavammaksi. Tämä tarkottaisi käytännössä lelupalkkaamista, mikä kyllä Sellan kanssa on helpommin sanottu kuin tehty. Sentään se jo pystyy leikkimään uudella treenikentällä vuoroa odotellessaan, mutta suoritusten välissä en vain osaa sitä palkata lelulla. Minna eilen muistutti, ettei lelun repiminen ole kestävyyslaji - muutama sekunti riittäisi kerrallaan jo vireen ylläpitämiseksi. Yritetään nyt omissa treeneissä koittaa löytää se paras palkkauslelu ja -keino.

Toisena asiana on estemotivaation kasvattaminen etenkin hypyillä. Tämä nyt on ollut tiedossakin, mutta nyt siihen pitäisi keskittyä entistä huolellisemmin. Sellaa pitäisi onnistua palkkamaan esteiden suorittamisesta, ei ainoastaan minun seuraamisesta. Neiti kun mielellään tulee kyllä sinne minne menen ajattelematta yhtään itse. Hyppytekniikkatreenit ja yksinkertaiset hyppyesteen harjoitukset täytyy siis ottaa mukan ohjelmaan säännöllisesti.

Kolmantena, uutena, juttuna meillä on ennakointi etenkin valsseilla ja puolivalsseilla. Vaikka Sella lukee mieluummin liikettäni ja rytmistystä, tulisi ennakointeja kuitenkin harjoitella. Tämä jos mikä on vaan niin hurjan haastavaa minulle ohjaajana! Ponnistuspaikan näyttäminen esteen sijaan ja oman liikkeen saaminen ajoissa kohti seuraavaa estettä ei vaan millään meinaa muuttua ajatuksesta askeleiksi. Asiaa kyllä helpottaisi, jos koira hieman reippaammin irtoaisi esteille. Treenataan, treenataan...

Kontaktikokeilumme etenee melko verkkaista vauhtia ajanpuutteen vuoksi, mutta nyt on targetin nenällä koskettamista tehty varmaksi erilaisissa ympäristöissä ja tänään uskaltauduin liittämään mukaan 2on2off-asennon ja koske-käskyn. Harjoitusalustana oli saunajakkara, jonka yli Sella kulkee ja koskettaa päässä targettia nenällään jääden oikeaan asentoon. Nopeasti neiti tuon asian hoksasikin ja vapautin sitä sitten tule-käskyllä. Seuraavaksi varmaan treenaillaan tuolla ulkorappusilla.

Tällä viikolla on vielä tiedossa SDP-treenit, katsotaan onnistutaanko tekemään onnistuneita radanpätkiä ilman kontakteja.

Jotakin ilonaiheitakin on tähän loppuun vielä lisättävä. Sella on tällä viikolla onnistunut ilahduttamaan naapuruston lapsia toimimalla reippaana leikkikaverina. Neiti oli kuulemma ollut väsymätön frisbeen hakija ja vuorotellut kiltisti heittäjien kesken :)