sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Nemoa etsimässä ja muita syyskuulumisia


Sellan syyskuu on mennyt varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Uutena projektina agilityn saralla on meillä nenäkosketuksen opettelu, jospa sillä nyt saataisiin kontaktit kontrolliin. Pohjatyö targetin kanssa vaatii aikaa ja ollaan vasta aika alkutekijöissä sen kanssa, joten kontakteille ei meillä toistaiseksi ole mitään asiaa. Kisasuunnitelmia ei siis nyt olla tehty, jospa sitten loppuvuodesta. Sella on kyllä melko haasteellinen opetettava, kun se hakee koko ajan vahvistusta ohjaajalta eikä oikein rohkene toimimaan yksin. Vaikka kymmenen toistoa (eli siis nenäkosketusta targettiin ilman apuja) sujuisi hyvin oma-aloitteisesti niin yhtäkkiä neiti taas sitten yrittääkin tarjota jotain muuta temppua ja hakee minulta edes jonkinlaista apua siihen, mitä pitäisi tehdä. Mutta ehkä tämä tästä, turhan vähän ollaan ehditty edes asiaa viime päivinä harjoitella.

Kuluneen viikon ajan Sellaan on ollut  tuomassa vauhtia puolivuotias Nemo-beagle, joka on kyllä aikamoinen riiviö ja onnistuikin hiukan hillitsemään omaa pentukuumetta :). Nemoa ollaan kirjaimellisesti viikon aikana myös etsitty metsistä, sillä pikkuherralle jäniksenhajut ovat melko vastustamattomia :) Sella kuitenkin alkujäykistelyn jälkeen on ollut varsin onnellinen kaverista, joten vähän harmi oli Nemo eilen kotiin palauttaa.  Kuvat kertokoot kaksikon touhuista enemmän.




Luppakorvan salainen painiase, sokaisu!

Onneksi näistä saa kuitenkin hyvin kiinni!



Viime sunnuntaina nautittiin syyskuisesta auringosta Tildan, Lovan ja Nemon kanssa sorakuopalla Tampereella. Samalla juhlistettiin yksivuotiasta Tildaa! Sella oli selkeästyi pentuja maltillisempi liikkeissään, mutta kivaa oli varmasti kaikilla olla porukassa. 





Sellaa ällöttää kura, mutta pennut läträävät :)



Keppikisa Nemon kanssa, Tilda ja Lova toimivat tuomareina.


Ylpeä voittaja





Kaikki yhdessä koossa!

Hieno yksivuotias!



Sella on myös aloittanut uuden harrastuksen isännän kanssa. Neiti on nimittäin päättänyt tähdätä soolouralle laulajana ja harjoitukset ovatkin jo hyvää vauhtia käynnissä. Ohessa vielä video näistä touhuista:




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Kisaura kolmosissa käynnistyi!


Oman seuran kisoissa on kyllä niin mukava kisata! Kavereiden kannustus ja apu radan suunnittelussa tekee vaan niin hyvän mielen :) Urakkana meillä oli siis kolme Viitaniemen Heidin varsin mutkikasta rataa. Meidän lähtönumero oli tällä kertaa 2, joten turhia ei siinä ehtinyt jännitellä ennen radalle menoa. Ekalla radalla meillä olikin hirmuinen tsemppi päällä ja puhdasta rataa tehtiinkin... aina viimeiselle esteelle saakka. Tokavikana olleista kepeistä selviytyminen oli niin suuri helpotus, että ohjaajahan unohti sitten ohjata vikan esteen ja rima jäikin sitten vaappumaan ja tipahti pienellä viiveellä alas. Eli radalta tuloksena vitonen aikaan -2,63. Eli niin pienestä kiinni oli eka kolmosten nolla, mikä kyllä ajatuksena oikeastaan enemmän lämmittää kuin harmittaa. Ohjaus oli kuitenkin tällä radalla onnistunutta ja koiralla kohtuullinen vauhti ja intoa. Toivottavasti radasta olisi videomateriaalia jollakin. 

Kaksi seuraavaa rataa menikin sitten meidän kokemattomuuden ja treenaamattomuuden piikkiin. Estevarmuus ei todellakaan Sellalla ollut huipussansa, joten kepeillä sitten hyllytettiin eka rata ja toinen renkaalla, kun koira hyppäsi sen sivusta. Heti kyllä huomaa, jos ei ole treeniä alla, niin Sellalta varmuus katoaa etenkin kepeiltä. Rengas kyllä on tähän mennessä ollut kisoissa ja oikeastaan treeneissäkin pomminvarma, mutta ennen rengasta tekemäni persjättö taisi hieman Sellaa kummastuttaa ja ohjaustakin olisi voinut täsmentää siinä. No joka tapauksessa näilläkin radoilla olisi varmemmalla otteella ollut mahdollisuus puhtaisiin suorituksiin, koska muuten ne menivät varsin sujuvasti ja Sella oli hyvin kuulolla. Kontaktitkin agiradoilla olivat suht vauhdikkaat, sillä juoksutin ne läpi vain. Eiköhän me tähän suoritustapaan tyydytä jatkossakin, jotta saadaan ensin se vauhti mukaan niihin. Katsotaan sitten myöhemmin niitä pysäytyksiä, jos on tarvetta. 

Näsijärven rannalla
Hieman surkumieli tuli kyllä siitä ajatuksesta, ettei enää nyt syksyllä E-HKK:lla treenata. Siellä kuitenkin ihmiset tietävät ja tuntevat tämän meidän tähän astisen agitaipaleen ja osaavat iloita minun kanssa näistä jonkun toisen mittakaavalla ehkä vaatimattomistakin onnistumisista. Mutta nyt nokka kohti uusia haasteita sitten täällä Tampereella ja onneksi kisoissa varmasti törmäillään tuttujen kanssa :) 

Johanna oli taas kisojen hovikuvaajana, joten toivottavasti pian on luvassa myös kuvamateriaalia tältä viikonlopulta!