keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Kinkun sulattelua

Joulu-unet maistuvat Pihlan kainalossa :)


lauantai 22. joulukuuta 2012

Jouluvainuja

Joulu tulee jo kipinkapin ja vihdoin päästään nauttimaan lomasta ja toivottavasti pitkistä lumilenkeistä ja Sellan mielipuuhasta, pulkkailusta. Eilen oli omistajallakin viimeinen työpäivä ja oppilaat olivat muistaneet myös Sellaa näin joulun alla. Lahjaksi tuli nimittäin solmulelu ja namipussi :) Loman alun kunniaksi päätettiin Tildan ja Maijun kanssa vierailla koirakahvila Vainussa. Pienen ihmettelyn jälkeen tytöt näyttivät viihtyvän oikein hyvin. Sohva valloitettiin heti ja kahvilan tarjoilutkin maistuivat.




Tänään päästiin tapaamaan aurinkoa pitkästä aikaa, kuinka ihanaa!






varjoaankin nopeampi viittasankari :)
Nyt jäämme odottelemaan lahjapakettejen repimistä ja joulukinkun maistelua. Joulu saa tulla!


lauantai 8. joulukuuta 2012

Lauantaitreeniä...

... mamin ja papin kanssa. Pitkästä aikaa tuli myös kuvattua videota treenistä, laatu on kyllä lumiamaiseen tapaan vähän kehno. Kontakteja me lähinnä treenattiin (vähän vaihtelevalla menestyksellä tänään), mutta myös tehtiin muutama pätkä, jossa muisteltiin vähän pakovalssia, takaakiertoa ja sylkkäriä sekä pimeitä putken päitä. Pakkovalssit alkaa toimia ja kepeistä on tullut yllättäin Sellalle ihan kiva juttu, jes! Videolta helposti kyllä bongaa omat ohjausvirheet, voi kun saisi useamminkin kuvausapua :) 


Lopuksi rohkeni isäntäkin kokeilemaan Sellan kanssa ekaa kertaa agilitya ja pienen harjoittelun jälkeen olikin pidettävä nopeuskisat :) Ensimmäisenä suoritusvuorossa olleet Sari ja Sella selvittivät radan 14 sekunnissa ja kaahasivat myös kisan voittoon. Toiseksi tulivat Lari ja Sella ajalla 16,5 sekuntia :) 


Olipas hauskat perhetreenit :) 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Fyssarilla

Eilen Sella pääsi (tai ehkä omasta mielestään joutui) Karhumäen Elinan käsittelyyn, eli ensimmäistä kertaa oikein fysioterapeutin hoitoon. Etukäteen jännitti kyllä, että tuleeko koko touhusta taas yhtään mitään Sellan käsiteltävyyden tuntien. Vaan kuinka ollakaan, Elina oli kyllä niin taitava ja topakka koirankäsittelijä, että koko koira saatiin tutkittua ja hoidettua läpikotaisin.  Ja löytyyhän niitä jumejakin, kun kunnolla tutkitaan. Elina huomasi jo liikkeitä katsoessaan, että Sella niiaa eli keventää etupäätään liikkuessaan ja tarkemmissa tutkimuksissa lapaluiden välistä ranka oli melkoisen jumissa. Laserilla irrotettiin sitten ylimääräiset kuonat sieltä ja hieronnalla rankaa avattiin. Laser oli ihan Sellan lempijuttu, siinä se jopa rentoutui vähän, kun taas painelu teki selvästi joistain kohdin kipeää ja aiheutti väistämättä pakoreaktion. Niska oli neidillä myös aivan jumissa vasemmalta puolelta, mikä oli kyllä hassua ottaen huomioon, ettei me juuri tokoseuraamista harjoitella. Kontaktinhakuinen koira selkeästi, tuumi fyssari :). Lihakset olivat kauttaaltaan aika kireät, mutta Elina sanoi, ettei ole tavannut agilitykoiraa, jolla ei olisi näin. Kotihierontakin niihin auttaa kuulemma varsin hyvin. Mitään sen ihmeellisempiä kummallisuuksia ei Sellasta kuitenkaan löytynyt, joten yksi käyntikerta yhdistettynä kotijumppa- ja venytysohjeilla riittänee pitämään rangan taas paremmassa kuosissa. Ehkä ensi keväänä mennään sitten uudestaan Elinan luo. Nesteytystä Sellalla tulisi kyllä lisätä, sillä se vaikutti aika kuivalta.

Sella oli Elinan mukaan sopivassa lihaskunnossa ja rakenteeltaan melko optimaalinen, etenkin agilitya ajatellen. Se on pienikokoinen, mutta riittäväjalkainen, runko ei ole liian pitkä, mutta ei liian lyhytkään, ja kulmauksia löytyy, joten selkä ja vatsalihakset pysyvät hyvässä kunnossa pitkälti itsestään. Toki näitä nyt ohjeistettiin vahvistamaan ja päivä- ja viikkorutiineihin lisäämään erilaisia fysiikkaa huoltavia pikkujuttuja. Elinan mielestä agilityn treenaamiseen riittää aivan hyvin yksi tai kaksi kertaa viikossa ja käyttää sitten muun mahdollisen treeniajan koiran fysiikkatreeneihin. Jumppapallon ostoa meille suositeltiin tasapainoharjoituksiin, kuten myös peruutustempun opettamista. Tärkeimpiä harjoituksia ovat kuitenkin sisimpiä lihaksia kehittävät askel askeleelta kävelyt, eli pitäisi opettaa koira kävelemään hiljaa minuutin putkeen ensin tasamaalla ja sitten ylä-ja alamäkeen. Katsotaan miten harjoitukset lähtevät sujumaan :)

Kaiken kaikkiaan oli kyllä hintansa arvoinen hoito ja samalla puolentoista tunnin luento koiran hyvinvoinnista! Sellalle vaikeinta tuntuu asiassa loppujen lopuksi olevan se, että pitää nyt mennä kaksi päivää pelkkiä pieniä hihnalenkkejä, jotta paikat palautuvat käsittelystä. Tekisi niin kovasti mieli leikkiä ja ehkä myös vähän jahdata pupua puistossa :) Kipeältä tuo otus ei kyllä vaikuta lainkaan, ehkäpä se on nopeasti palautuvaa sorttia...


tiistai 20. marraskuuta 2012

Valoa kohti!

Pitkästä aikaa tekee oikein mieli jotakin kirjoittaa ylös treeneistä. Talvikausi on aloitettu kolmisen viikkoa sitten ja uusi treeniryhmä on tuonut mukanaan myös uutta intoa. Koutsit Lotta ja Laura ovat kyllä oikeita tekniikkataitureita, mutta osaavat onneksi myös avata terminologiaa ja askelkuvioita meille tallustelijoillekin.  Takkula tuntuu treenipaikkana olevan ihan Sellan mieleen, tekonurmi alkaa jo pitää tassujen alla ja lämpimän odotustilan koppiin ryömiminen sujuu jo jotenkin. Motivaatiota treeneihin on myös tuonut se, että olen uskaltanut ottaa jo kokonaisia kontakteja mukaan radalle ja ne ovat pitäneet muutamia poikkeuksia lukuunottamatta! Targetin häivyttäminen olisi nyt operaatio numero 1, kunhan vain saisin aikaiseksi varata omia treenivuoroja. Tässä asiassa täytyisi vain malttaa antaa tilaa koiran omalle oivallukselle eikä vahingossakaan palkata väärästä suorituksesta. Helpommin sanottu kuin tehty minun maltillani.

Tänään Sella oli kyllä taitava omasta tumpeloinnistani huolimatta. Se selvästi yritti koko ajan parhaansa eli pysyi kuulolla, mutta eteni niin vauhdikkaasti kun pääsi. Kepit olivat ihan super joka kerta kuten myös käännökset! Nyt pitäisi vaan alkaa kehittää omaa ymmärrystä koiran linjoista, jotta voitaisiin haaveilla jopa kisamenestyksestä kolmosissa. Potentiaalia meissä kuulemma on, mikä oli enemmän kuin mukava kuulla!

Torstaina on Sellan eka fyssarikäynti. Toivon todella, ettei se menisi hukkaan ja neiti saataisiin käsiteltyä kunnolla. Toivottavasti mitään ihmeellisyyksiä ei kropasta kuitenkaan löydy.

Lunta jo kovasti odotellaan tähän pimeään ja sateiseen syksyyn. Jäälenkit ovat Sellan mielestä parasta talvessa, toivottavasti niitä päästään tekemään myös täällä Tampereella tänä talvena!




torstai 18. lokakuuta 2012

Tavallista pidempi päivälenkki

Sella pääsi ensimmäisen syyslomapäivän kunniaksi oikein kunnon lenkille Helvetinjärven kansallispuistoon. Matkaa kertyi yhteensä reilu 19 kilometriä. Matkan varrella löytyi myös se pitkään kadoksissa ollut leikki-Sella ja Tilda-kaverin kanssa matka taittuikin rattoisasti välillä sammalmättäillä spurttaillen ja painien :) Urheasti prinsessa selviytyi myös kuralätäköistä ja liukkaista pitkospuista!



vaanija







perjantai 12. lokakuuta 2012

Leikkitreenejä ja syyskuvia

Palkkausasioiden kanssa ollaan nyt painiskeltu ja jotakin edistystä on myös viime treeneissä tapahtunut. SDP:llä ollaan oltu nyt kaksi kertaa sitten viime kuulumisten. Viikko sitten omalla ajalla treenailtiin lähinnä lelun kanssa ennakointeja valsseilla ja tein muutaman hyppytekniikkaharjoituksen. Kivasti aina treenien alussa Sella palkkautuu kyllä lelulla, mutta vire ei vaan kestä ja heti kun nakit kaivetaan esiin niin mieluummin niitä sitten haviteltaisiin. Hyppytekniikkatreeni oli kyllä erittäin onnistunut lelupalkalla (iso patukka). Sella vaan tuntuu aina kiinnostuvan juuri maailman hankalimmista palkkaleluista, kuten frisbeestä tai suuresta juuttipatukasta :P. Päivin ohjatulla tunnilla onnistuin aikamoisen hyvin pitämään tauoilla vireen yllä leikittämällä ja Sellan vauhti ja irtoaminen (vaikkakin väärille esteille) yllätti myös koutsin. Yhteislähdöt ja uusi tapa kuiskata Sellalle ennen lähtöä "Mennäänkö? Oletko sä valmis?" selvästi lisäävät myös innostusta, tosin myös haukkumista. Koko aikaa Sella ei jaksa lelusta olla niin kiinnostunut, mutta namipalkkaan siirryttäessäkin palkan olen nyt antanut pienen jahtaamisen jälkeen, mikä tuntuu vireen kannalta toimivalta!

Omissa treeneissä maanantaina myös kontaktitreeni näytti jo tuottaneen tulosta eikä Sella tehnyt oikeastaan virheen virhettä puomin päässä kosketusalustan kanssa. Lisäksi treenattiin taas niitä valsseja ja poispäin käännöksiä Janita Leinosen malliin -  taas meille kasa kotiläksyjä :) Sella myös osoitti omaavansa hieman luonnetta, kun hänen radalleen kesken kaiken eksynyt Pirkkis sai aikamoisen häädön pois. Osaa näköjään Sellakin olla narttumainen halutessaan :)

Eilen oltiin taas Lempäälässä ja voi kuinka vaikeata Sellan motivoiminen taas omalla ajalla olikaan! Ei se vaan leikkinyt oikeastaan yhtään ja olin jo ihan luovuttamassa ennen Päivin radalle menoa. Ainut suht toimiva juttu oli taas nenäkosketukset kontakteilla, mitä otettiin nyt kovemman vauhdin kanssa ja tein jopa häiriöksi persjättöä puomin jälkeen. A:llakin kosketukset onnistuivat, mutta keinua Sella ei oikein tajunnut, kun sitä ei mentykään kokonaan. Asentoa siis vielä pitäisi kotona treenailla, jotta se yhdistyisi koske-sanaan. No mutta radalla Sella kuitenkin yllätti, kun vauhtia olikin ihan kohtuullisesti ja ohjaaja sai oikeasti keskittyä oman liikkeensä hiomiseen. Toivoa on siis edelleen, kunhan vaan ohjaaja oppisi ajoitustaan tarkentamaan :) Leikkiharjoitukset jatkuvat, on niistä ainakin jotakin hyötyä ollut!

Tänään päästiin nauttimaan edes suht kelvollisesta syyssäästä ja Sella pääsi perheretkelle Pyynikin harjulle. Kerrankin kamera tuli mukaan ja sain napatuksi muutamia ruskaposeerauksia. Sella kyllä on jo kehittynyt aika ammattitaitoiseksi malliksi, niin hienosti neiti aina poseeraa kuvissa! Ja onhan se kyllä kaunis koira <3 Kuten tavallista, kameran akku loppui ennen parhaimpia kuvauspaikkoja, joten uutta kuvausreissua voisi jo suunnitella :)







Happamia! -sanoi kettu pihlajanmarjoista. Ihme kyllä Sellalle maistui :)

tiistai 2. lokakuuta 2012

Agilityajatuksia

Hitsi vie kun voi olla agility vaikea laji! Uudessa treeniryhmässä aloitettuamme on oikeastaan tuntunut siltä, kuin ei oltaisi koskaan aiemmin agilitya tehtykään. Ollaan saatu kyllä Minna-koutsilta huimasti uusia näkökulmia lajiin, mikä tarkoittaa käytännössä paljon uuden opettelua ja pienoista kaaosta mielessä. Täytyy tässä nyt kirjoitella pientä yhteenvetoa tähän mennessä esiin tulleista jutuista meidän kohdalla, jotta niitä muistaisi sitten treenaillakin. Tällä hetkellä tosin ensimmäinen toive olisi, että Sellan valeraskaus menisi pian ohi eikä aiheuttaisi sen suurempia harmeja tähän syksyyn.

        Ensinnäkin palkkaustekniikkaa olisi opeteltava saamaan virettä nostattavammaksi. Tämä tarkottaisi käytännössä lelupalkkaamista, mikä kyllä Sellan kanssa on helpommin sanottu kuin tehty. Sentään se jo pystyy leikkimään uudella treenikentällä vuoroa odotellessaan, mutta suoritusten välissä en vain osaa sitä palkata lelulla. Minna eilen muistutti, ettei lelun repiminen ole kestävyyslaji - muutama sekunti riittäisi kerrallaan jo vireen ylläpitämiseksi. Yritetään nyt omissa treeneissä koittaa löytää se paras palkkauslelu ja -keino.

Toisena asiana on estemotivaation kasvattaminen etenkin hypyillä. Tämä nyt on ollut tiedossakin, mutta nyt siihen pitäisi keskittyä entistä huolellisemmin. Sellaa pitäisi onnistua palkkamaan esteiden suorittamisesta, ei ainoastaan minun seuraamisesta. Neiti kun mielellään tulee kyllä sinne minne menen ajattelematta yhtään itse. Hyppytekniikkatreenit ja yksinkertaiset hyppyesteen harjoitukset täytyy siis ottaa mukan ohjelmaan säännöllisesti.

Kolmantena, uutena, juttuna meillä on ennakointi etenkin valsseilla ja puolivalsseilla. Vaikka Sella lukee mieluummin liikettäni ja rytmistystä, tulisi ennakointeja kuitenkin harjoitella. Tämä jos mikä on vaan niin hurjan haastavaa minulle ohjaajana! Ponnistuspaikan näyttäminen esteen sijaan ja oman liikkeen saaminen ajoissa kohti seuraavaa estettä ei vaan millään meinaa muuttua ajatuksesta askeleiksi. Asiaa kyllä helpottaisi, jos koira hieman reippaammin irtoaisi esteille. Treenataan, treenataan...

Kontaktikokeilumme etenee melko verkkaista vauhtia ajanpuutteen vuoksi, mutta nyt on targetin nenällä koskettamista tehty varmaksi erilaisissa ympäristöissä ja tänään uskaltauduin liittämään mukaan 2on2off-asennon ja koske-käskyn. Harjoitusalustana oli saunajakkara, jonka yli Sella kulkee ja koskettaa päässä targettia nenällään jääden oikeaan asentoon. Nopeasti neiti tuon asian hoksasikin ja vapautin sitä sitten tule-käskyllä. Seuraavaksi varmaan treenaillaan tuolla ulkorappusilla.

Tällä viikolla on vielä tiedossa SDP-treenit, katsotaan onnistutaanko tekemään onnistuneita radanpätkiä ilman kontakteja.

Jotakin ilonaiheitakin on tähän loppuun vielä lisättävä. Sella on tällä viikolla onnistunut ilahduttamaan naapuruston lapsia toimimalla reippaana leikkikaverina. Neiti oli kuulemma ollut väsymätön frisbeen hakija ja vuorotellut kiltisti heittäjien kesken :)




sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Nemoa etsimässä ja muita syyskuulumisia


Sellan syyskuu on mennyt varsin mielenkiintoisissa merkeissä. Uutena projektina agilityn saralla on meillä nenäkosketuksen opettelu, jospa sillä nyt saataisiin kontaktit kontrolliin. Pohjatyö targetin kanssa vaatii aikaa ja ollaan vasta aika alkutekijöissä sen kanssa, joten kontakteille ei meillä toistaiseksi ole mitään asiaa. Kisasuunnitelmia ei siis nyt olla tehty, jospa sitten loppuvuodesta. Sella on kyllä melko haasteellinen opetettava, kun se hakee koko ajan vahvistusta ohjaajalta eikä oikein rohkene toimimaan yksin. Vaikka kymmenen toistoa (eli siis nenäkosketusta targettiin ilman apuja) sujuisi hyvin oma-aloitteisesti niin yhtäkkiä neiti taas sitten yrittääkin tarjota jotain muuta temppua ja hakee minulta edes jonkinlaista apua siihen, mitä pitäisi tehdä. Mutta ehkä tämä tästä, turhan vähän ollaan ehditty edes asiaa viime päivinä harjoitella.

Kuluneen viikon ajan Sellaan on ollut  tuomassa vauhtia puolivuotias Nemo-beagle, joka on kyllä aikamoinen riiviö ja onnistuikin hiukan hillitsemään omaa pentukuumetta :). Nemoa ollaan kirjaimellisesti viikon aikana myös etsitty metsistä, sillä pikkuherralle jäniksenhajut ovat melko vastustamattomia :) Sella kuitenkin alkujäykistelyn jälkeen on ollut varsin onnellinen kaverista, joten vähän harmi oli Nemo eilen kotiin palauttaa.  Kuvat kertokoot kaksikon touhuista enemmän.




Luppakorvan salainen painiase, sokaisu!

Onneksi näistä saa kuitenkin hyvin kiinni!



Viime sunnuntaina nautittiin syyskuisesta auringosta Tildan, Lovan ja Nemon kanssa sorakuopalla Tampereella. Samalla juhlistettiin yksivuotiasta Tildaa! Sella oli selkeästyi pentuja maltillisempi liikkeissään, mutta kivaa oli varmasti kaikilla olla porukassa. 





Sellaa ällöttää kura, mutta pennut läträävät :)



Keppikisa Nemon kanssa, Tilda ja Lova toimivat tuomareina.


Ylpeä voittaja





Kaikki yhdessä koossa!

Hieno yksivuotias!



Sella on myös aloittanut uuden harrastuksen isännän kanssa. Neiti on nimittäin päättänyt tähdätä soolouralle laulajana ja harjoitukset ovatkin jo hyvää vauhtia käynnissä. Ohessa vielä video näistä touhuista: