perjantai 8. joulukuuta 2017

Kohokohtia

Agilityvuosi 2017 alkaa olla päätöksessään. Tämän vuoden tulen muistamaan aina, se on varmaa. On vaikea edes tajuta, että nämä kaikki hienot harrastuskokemukset ovat mahtuneet samaan vuoteen.


Keväällä 2017 Hilpi kartutti sertitiliään niin hyppy- kuin agiradoilla ja maaliskuussa tuli lopulta se vapauttava tupla ja pääsylippu sm-kisoihin. Kylläpä kädet tärisivät ja silmät kostuivat, kun näpytteli viestiä tutuille jäähkälenkillä asiasta. Me tehtiin se!



SM-kisoihin valmistautuminen ei sujunut jännityksettä. Hilpi oli elämänsä ensimmäisellä sairaslomalla sm-kisoja edeltävät viikot tassuvamman takia. Onneksi levolla ja laserilla saatiin huoli pois. Muuten Hilpin vuosi on mennyt täysin terveenä, mikä on mahtavaa!



Sm-viikonloppu oli jotakin niin hienoa, että vieläkin on vaikea olla hymyilemättä sitä muistellessa. Me onnistuttiin kisaamaan koko viikonloppu nauttien joka hetkestä. Finaalipaikasta yksilöissä en ollut osannut edes unelmoida ja finaaliin me ensikertalaiset päädyimme. Urhea Hilpi antoi kaikkensa ukkoskuuroista huolimatta <3 Hilpin vapauttaminen finaaliradalle on agilityharrastusurani ehdottomasti hienoin hetki.





Oman suorituksen analysointia

MM-karsinnat jouduimme jättämään väliin päällekkäisen menon takia, vaikka osallistumisoikeus olisi ollut. Kisakentille paluu SM:ien jälkeen on ollut vaihtelevaa vireeltään, mutta jo heinäkuun lopulla takataskuun pakattiin kisoista tuplanolla tulevaa kesää varten! Se mistä edellinen kausi taisteltiin, tuli nyt kuin varkain. Tulospaineista vapauttava saavutus, joka toivottavasti helpottaa koko tätä kautta.


kuva Timo Vallius
Syyskuun kohokohta oli tietysti piirinmestaruuskisat, joista yksilöpuolella ei menestystä haalittu, mutta sm-joukkueen revanssilla juhlittiin joukkuekultaa. Yhdessä onnistuminen on vielä kaksin kerroin hienompaa!



Syksyn tullen tuli myös mahdolliseksi valioituminen, kun vuoden aikaraja umpeutui. Lokakuussa Hilpi juhli agilityradan voittoa ja sai nimensä eteen kirjaimet FI AVA. Jo ensimmäisen kerran, kun pikku-Hilpi asteli agilitytreeneihin, oli selvää, että valiounelma ei ole lainkaan mahdoton. Ja koskaan ei tästä unelmasta olla luovuttu, vaikka helppoa virheettömän ratasuoristuksen tekeminen ei meille koskaan ole ollutkaan.

Hilpi 5kk ekoissa agilitytreeneissään.

Valiokemuissa sukulaisten kanssa urheiltiin yhdessä (kuva Timo Vallius): Video


Vuoteen on mahtunut myös paljon kehittäviä treenejä valmennusryhmissä. Tanjan kanssa on työstetty eritoten turhan rytmityksen purkamista ja vähitellen tulostakin näkyy. Lokakuussa uutta inspiraatiota saimme Ruotsista, kun Jouni Orenius ja Isabelle Emmanuelsson tulivat kouluttamaan TamSKilaisia. Isabellen mielestä Hilpi on oikea enkeli ja joutuipa Jounikin hämmästelemään, että kylläpä lassie kulkee kovaa ja kääntyy hyvin. Ja ohjaaja sai taas rohkeutta ja pakkiinsa uusia työkaluja, joita sitten kisoissakin jo testattiin.

Treenikooste

Kisarata 3.11.2017

Esteosaamisharjoitus :)

Kulunut vuosi näyttäytyy myös numeroiden valossa eteenpäin menneeltä. Startteja tälle vuodelle kertyi yhteensä 65 ja nollia 14. Nollaprosentti siis tuplaantunut viime vuodesta, 22%. Tämän kasvattamisessa riittää tavoitetta taas tulevaan vuoteen, rutiiniksi ei puhtaita kisasuorituksia voi mitenkään kutsua. Agilityjumalat ovat kyllä meille suotuisia siinä mielessä, että onnistumiset tulevat aina merkityksellisiin ajankohtiin ja Hilpin kanssa useimmiten on niin, että jos onnistutaan niin onnistutaan kunnolla. Nollista kuusi on voittoja ja palkintopallisijan ulkopuolelle on jääty SM-karsintaradan 30. sijan lisäksi kaksi kertaa. Vitosia on tänä vuonna sentään vähemmän kuin nollia, nimittäin 11 kpl, mutta toki niitä pikkuvirhehyllyjä sitäkin enemmän. Sen kun keksisi, millä taialla nämä käännettäisiin joskus vielä nolliksi. Toisaalta, kun se nollarata on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys, osaa jokaisesta sellaisesta iloita suuresti kerta toisensa jälkeen. Ja onneksi me iloitaan niin kisa- kuin treenikentilläkin myös paljon muusta kuin pelkistä puhtaista suorituksista. Parhaita on ne radat, kun molemmilla on mielentila kohdillaan ja luotetaan toisiimme täysin tai ne treenihetket, kun oivalletaan jotain uutta ja ymmärretään toinen toisiamme taas paremmin. Ja tiedän, että kaikki mitä tähän saakka ollaan saavutettu, on ollut ansaittua. Yksin on vaikeaa loistaa tässä lajissa - tarvitaan aina me, ja sen eteen on nähtävä vaivaa ja siihen on uskottava.


Kuva Timo Vallius

Sellan vuosi on sujunut leppoisasti, tohukkaana ja terveenä. Steriloinnin jälkeen neiti on oikeastaan jatkuvasti ollut vain hyvällä tuulella. On mahtavaa, että edelleen voidaan tehdä ja touhuta kaikkea mitä keksitäänkään, virtaa riittää (Mummoagilitya kesältä :)) . Sella tuo iloa ihan jokaiseen päivään omalla hupsuudellaan ja voi kuinka rakastankaan tuota iän mukanaan tuomaa vakautta ja go with the flow -mentaliteettia. Vuodet vierivät vaan liian kovaa vauhtia, olisi niin hyvä pitää näin.












Tällä viikolla Hilpi on juhlinut synttäreitään makoisan kakun merkeissä. Viisivuotias taitaa olla koira parhaassa iässään :)



maanantai 23. lokakuuta 2017

FI AVA Hilpi


Tässä hän on! Ensimmäinen valiokoirani <3


Kotikisoissa riitti syytä juhlaan viime viikonloppuna. Neljän startin verran kisailtiin ja mukaan mahtui yksi huippuhypäri ja tuplanolla agiradoilta. Ja voitto ja valioituminen. Voi ihme!

Päivän hyppyrata kyllä oli Hilpin varsinainen taidonnäyte kropan käytöltä varsin haastavilla ratalinjoilla. Huikeat linjat tällä lassiella hankalilla viistohypyillä ja huipennukseksi irtoaminen pitkälti suullisella käskyllä takaakiertoon renkaan jälkeen, niin eipä tullut edes ohjaajalla kiire seuraavalla suoralla! Kääntyypä hän putken sisälläkin oikein taitavasti, kun oli niin hämillään epämääräisestä ohjaajan putkisylkkäristä, niin tästä radasta ei valitettavasti saatu kellotettua aikaa :) Mutta me niin nautitaan hyppyradoista! 

Seuraavalle agiradalle oli hypärin jälkeen aivan huippufiilis. Ja oma tekeminen kun pohjautuu niin pitkälti fiilikseen, niin saatiinkin tästä nolla taisteltua! Lähtönumerolla 2 sai sitten odottaa lähes 40 koiraa ja jännittää, säilyykö ykkössija loppuun asti. Ja se säilyi! Pahoittelut viimeiselle koirakolle, jonka hylkäyksen kohdalla kyllä alkoi melkoinen juhlinta kentän laidalla - olipahan piinaavan pitkän tuntuiset suoritukset noilla viimeisillä huikean hienoilla koirakoilla :) Mutta on tätä hetkeä niin odotettukin ja aika uskomaton olo, kun tästäkin unelmasta vihdoin tuli totta!




Välissä oli viimeisen radan rataantutustuminen ja palkintojenjako, josta siirryttiinkin suoraan taas Hilpin kanssa radalle. Ja näin vapautuneella tunteella on helppo onnistua, Hilpille kunniakierroksena nolla, mikä riitti kisassa sijalle 2.  Toivomme senkin ihmeen joskus tapahtuvan, että kontakteille vakiintuu vielä varma suoritustapa ja -malli treeneistä kisoihin.



Mutta mikäs sen mahtavampaa tuloksellisesti kuin se, että kesäloman jälkeinen kausi ei ole edes puolessa välissä ja meillä on kaksi tuplaa ja yksi valionarvo takataskussa, rankingissa toistaiseksi hyvä sijoitus, eikä sm-nolliakaan puutu kuin kaksi. Aika hienoa meille, joille nollanteko ei todellakaan ole mitään rutiininomaista. Jotenkin on sellainen fiilis, että tästä tulee taas entistä huikeampi harrastusvuosi! Onneksi meillä riittää unelmia, tavoitteita ja treenattavaa tulevaan, Hilpin kanssa kun mikään ei ole mahdotonta.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Inspiraatiota!


Hilpin loppukesä ja syksy on mennyt varsin mukavasti agilityn parissa. Kisoja enemmän on ehkä inspiroineet erilaiset treenit, joissa on keskitytty koiran taitojen kasvattamiseen. Muun muassa erilaisia erotteluja ja suullisia käskyjä on otettu treeniohjelmistoon ja tavoitteena on oppia tekemään aavistuksen suoraviivaisempaa agilitya purkamalla rytmitystä omasta tekemisestä ja lisäämällä työkalupakkiin koiralle itsenäisempää linjojen lukutaitoa ja yksinkertaisiin ohjauksiin tuloja. MM-kisojen virtaavia ratoja on myös päästy testaamaan, kiitos mahtavien isoon kenttään taipuvien treeniolosuhteiden, eikä se maailman kärki sentään liian montaa sekuntia edellä kulje. Mutta laji kehittyy koko ajan hurjaa vauhtia ja uudet tuulet ovat meillekin kovin tervetulleita!




Nollat ovat meille aina vaan kiven alla kisoissa, vaikka hyviä ratoja on syksyllä juostukin.
Alkusyksyn kohokohtana oli piirinmestaruudet, jotka käytiin tänä vuonna Takkujen kentällä. Yksilökisassa ei piirinmestaruudesta taisteltu, mutta joukkuekisassa sm-joukkueella tehty revanssi tuotti tulosta ja kotiin lähdettiin kultaiset mitalit kaulassa! Virheetöntä suoritusta ei ihan joukkueradallakaan saatu tehtyä, mutta kyllä se vaan on superhienoa jakaa onnistumisen ilo toisten kanssa. Toisten suorituksia jännittäessä se urheiluhenki on kyllä parhaimmillaan!









Piirinmestarit Hilpi, Ihme, Böödi ja Ketku

Muutama kisafilmi vielä:

TamSK 01.10.2017 A (vertailu kisan voittaneisiin) 


Sella on nauttinut elämästä kuten tähänkin asti. Vielä syyskuun lopussa pääsi uimaan järvessä, lokakuussa siirryttiin spa-olosuhteisiin. 


Syksyn poutasäistä on myös iloittu niin tutuilla reiteillä kuin Seitsemisen kansallispuistossakin.













torstai 3. elokuuta 2017

Tupla!


Kisakentille paluu SM:ien jälkeen on sujunut enemmän kuin mukavasti. Vaikka pakkaa sekoittamassa on kesäkokeilumme juoksu-A ja kontaktien kanssa on kisavireessä tekemistä, niin muuten meno tuntuu paremmalta kuin koskaan. Kahdet kisat ehditty kisata sitten arvokisojen ja ensi vuoden arvokisoja silmällä pitäen on nollatilikin avattu tuplaten. Tämän mukavammin ei voisi kautta aloittaa kyllä!

Ensimmäinen testi juoksu-A:lle oli Raumalla agipitseissä. Kisat oli samalla collieiden rotumestaruudet ja pääsin starttaamaan joka radan kaksin kappalein Ainon ollessa myös ohjattavanani. Ohjauksellisesti Aino ja Hilpi ovat kyllä jokseenkin kaukana toisistaan, mutta haasteet tuovat jännitystä elämään!

Stefanie Semkatin rata oli rotumestaruuden kannalta ratkaiseva ja harmillisesti pieni ajatuskatkos vei mahkut Hilpin kanssa tästä tittelistä taistella. Rataprofiili oli kyllä meille sopiva vääntöineen, mutta parempi tuuri ensi kerralla!

Seuraavallakin radalla Hilpi unohti, että vain A juostiin eikä myös puomia. Hupsis!

Hypäri oli simppeli vauhti-ilottelu, Hilpille kuitenkin päivän saldona tuplavitonen rimasta. Ainon kanssa yhteistyö parani rata radalta ja tältä kisattiin nopein collienolla!


Kuva Heidi Malmivaara

Kuva Heidi Malmivaara

Huippulassiet :)

Kotikisoissa kuun vaihteessa kisattiin rennolla otteella ja tuloksissakin tämä näkyi. Hilpille tuplanolla Laitisen ja Teilerin radoilta sijoilta 2. ja 1. Kauniit linjat ja A:kin toimi kivasti, kylläpä tehtiin hyvää yhteistyötä!

Rata C

Rata B

Viimeisellä radalla  Hilpi hieman liiaksi hurmaantui vauhdista, niin ihan ei pysynyt näpeissä ;)




Palkinnoksi tuplapallo!


Syksyn kisoissa on valioitumismahdollisuuskin olemassa, kuinka jännää!


Kesä on kulunut hieman värjötellessä, mutta jokunen kesäinen kuvakin tarttui kameraan tällä viikolla.